Leirikeittiö kuvina

Tulinen kastike valmistuu hitaasti ja huolella

Sipulia tarvitaan paljon lähes kaikissa ruokalajeissa

Ensin suurissa padoissa keitettiin riisi ja sen jälkeen kastike

Sitruunat haettiin alueen puista

Alaleirissä valvottiin käsienpesua

Ruoka annosteltiin isoille lautasille

Lapset söivät maahan kaivetun hiekkakuopan laidalla

Ruokaa à la senegalaise

Suomessa leiriolosuhteissa on tapana tehdä yksinkertaista, helppotekoista ruokaa ja vielä monesti omalla alaleirillä on oma keittiönsä. Tulvaleirillä oli käytössä keskuskeittiö, jonne oli palkattu naisia valmistamaan kaksi päivittäistä ateriaa leirin 600 ruokittavalle. Soluttauduimme Anun kanssa keittäjien joukkoon saadaksemme kuvan senegalilaisesta ruoanlaitosta ja naisten päivärytmistä. Pääsimme heti töihin kun meitä hoputettiin kantamaan patoja tulelle ja niihin sangoittain vettä riisin keittoa ja kastiketta varten. Sähköstä ruoanlaitossa ei ollut tietoakaan ja ruokittavien määrä ollessa näin suuri pilkottavaa ja murskattavaa riitti, jotta viisi avotulen päällä porisevaa pataa saataisiin täyteen.

Autoimme sipulin pilkkomisessa ja valkosipulien kuorimisessa naisten virnistellessä avuttomuudellemme veitsen kanssa (katso video veitsenkäsittelyn taidonnäytteestä). Sitten meille iskettiin käteen paksu puukalikka ja taoimme sen avulla chilit, pippurit, valkosipulit ja muut mausteet huhmareessa tahnaksi, joka myöhemmin lisättiin keitokseen. Ruokaa valmisteltiin hiljakseen puheen, naurun ja laulunkin lomassa ja loppujen lopuksi aikaa keittiössä kului noin 4 tuntia ennen kuin ateria oli valmis. Useat leiriläiset tulivat uteliaina katsomaan kuinka toubabit (wolofia: valkoihoiset ulkomaalaiset) olivat vieraan asemastaan tulleet kokkaamaan keittäjien kanssa ja ottivat näiltä käskyjä vastaan. Lopputuloksena oli suussa sulava Yassa, kalaa ja sipulikastiketta riisin kera.

CIFOP hiljenee

Tulvaleiri on päättynyt ja CIFOP hiljentynyt taas. Leiriä olisi haluttu vielä jatkaa, sillä tulvat Dakarissa eivät ole ohi, mutta ministeriö ei rahoittanut enää jatkoleiriä. Lopulta leiri päätettiin lopettaa lauantaina, mutta perjantain ja lauantain välisenä yönä oli kova ukkosmyrsky ja vettä tuli monen tunnin ajan. Lapset ja tavarat kastuivat läpimäriksi, joten päätettiin vielä kuivattaa tavarat, jotta lapset palaisivat kotiinsa puhtaina ja kuivina. Viimeisenä yönä kaikki pääsivätkin nukkumaan sisäkatoksiin, mikä oli todella hyvä, sillä sateet eivät ole loppuneet. Mborossa sataa joka päivä, ja kuulemma Dakarissakin on vielä sateita, jotka haittaavat normaalia asumista. Mborossa vesi imeytyy paremmin maahan, joten isoilta tulvilta on vältytty. Tässä kuva leirialueelta sateen jälkeen.

Leirin aikana nukuimme vain sisäteltassa, joka suojasi hyttyisiltä ja muilta ötököiltä. Ulkoteltta muutti teltan saunaksi, joten laitoimme sen nopeasti päälle vasta kun heräsimme sateeseen. Tämä oli ihan kätevä toimintatapa.  

Senegalilaiset nukkuivat hyttysverkon kanssa (tai ilman) ulkona sängyissä tai sisärakennuksissa. Alaleireissä yövyttiin pressujen ja muutaman teltan suojissa. Leirillä oli satoja patjoja, jotka oli vuokrattu leiriä varten. Pressut ja isot teltat oli saatu lainaan armeijalta ja palokunnalta. 

Viimeisen yön sade oli niin rankka, että mekin juoksimme sisään savityöpajaan nukkumaan patjat kainalossa. Seuraavana päivänä kuivatimme telttaa sänkyjen päällä.

Nyt suunnitelmissa on tutustuminen paremmin Woomal 2-hankkeeseen ja tekijöihin Mborossa, lokakuun aktiviteettien suunnittelu yhdessä paikalliskoordinaattorin kanssa, edellisen vuosineljänneksen raportoinnissa avustaminen ja muiden hankepaikkakuntien vierailujen suunnittelu. Perjantaina menemme Dakariin kokoustamaan tarkemmin jatkosuunnitelmiin liittyen.

Kuuma, kuumempi, Senegal

 Leiriolympialaiset huipentuivat alaleirien väliseen jalkapallofinaaliin.

Lapsille opetettiin samalla, että väkivaltaisuudet eivät kuulu hyvään peliin.

Matsi ei ollut kovin pitkä, sillä kuumudessa on rankka pelata ja lapset olivat olleet jo muissa aktiviteeteissa aamupäivällä. Tiukassa ja tunnelmallisessa ottelussa alaleiri 3 voitti nelosen loppuluvuin 2-1.

Nanga def? Mangi fii rek!

Vastaanotto leirille on ollut hyvin ystävällinen ja lasten keskellä olo on kuin julkkiksella kun kaikki haluavat kätellä ja kyselevät vointia. Ensimmäiset sanat wolofia on jo opittu; otsikossa kysytään kuulumisia ja vastataan ”Hyvää, kiitos”. Kieltä kuulee ympärillä koko ajan ja sitä myös puhutaan meille, joten olemme jo kehittäneet hymylihaksiamme ja harjoitelleet ”en valitettavasti tiedä mitä sanot” –ilmeitä.

Tulvaleirillä majoittuu noin 500 vähäosaista senegalilaislasta paossa tulvilta. He eivät siis ole partiolaisia, vaan leireilemään on yhteistyössä viranomaisten kanssa valittu kaikkein vähäosaisimmat lapset. Ensi töiksi saavuttuamme teimme kierroksen neljässä eri alaleirissä, joissa oli meneillään kädentaitoaktiviteetteja sekä keskusteluryhmiä. Illalla saimme ensi maistiaisia afrikkalaisesta rummutuksesta ja tanssista kun jokainen alaleiri pääsi esiintymään ja hämmästelimme miten lasten ja nuorten jalat kävivät uskomattoman tiuhaan nopeatempoisen rummutuksen tahtiin.

Leiriläiset opettelevat valmistamaan koruja simpukoista ja narusta

Olemme jo tavanneet paljon EEDS:n aktiiveja, joista moni on aktiivisesti osallisena myös Woomalissa. Monet tuntevat jo useampia suomalaisia ja kyselevät Suomen kuulumisia. Tänään puhuimme lyhyesti EEDS:n talousvastaava Mody Ndiayen kanssa ja hän pyysi meitä auttamaan tulvaleirin kuvaamisessa, joten luvassa on ainakin osallistumista aktiviteetteihin ja leiriviestintään.

Kuumaa ja kosteaa

Dakarissa 16.9.2012 klo 11:30
Myöhästyneistä lennoista ja pitkistä poliisitarkastusjonoista huolimatta saapuminen Senegaliin meni melko sujuvasti. Nyt ensimmäinen yö Dakarissa on takana, aamupala syöty ja lepäillään ennen lähtöä Mboroon. Yön nukuimme hyvin vaikka tuuletin sammuikin sähkön mentyä poikki, mutta nyt sähkökatkon loputtua se alkoi taas toimia ja viileähkö ilmavirta helpottaa oloa huomattavasti. Lämpötila huitelee +35 asteessa ja olo on nahkea ilman kosteudesta joten farkut jäivät laukkuun ja heitimme afrikkalaistyyliset mekot päälle. Itse olen Woomal pestin myötä tehnyt comebackin partioon, joten ensi asia aamulla oli ystävyyssolmun kehittely uuteen SP:n (Suomen Partiolaisten) edustushuiviini. Talossa on elämää naisten siivotessa, hoitaessa lapsia ja laittaessa paikkoja kuntoon.

Hanaveden sijaan meille käytiin ostamassa pullovettä, jonka avulla huuhdoin alas malarialääkkeen, itselläni ei toistaiseksi ole tullut siitä mitään oireita. Nyt odotellessa jalostamme ideoita blogiin ja fiilistelemme tämän hetken suosikkikappalettani Toofan - Africa Hoyee. Kappaleen video on erinomainen, siitä löytyy sekä hauskoja tanssiliikkeitä että sanomaa: "Le futbol unit les peoples", jalkapallo yhdistää kansoja. Saapuessamme Mboroon meitä odottavat näin alkuun retkeilyolosuhteet EEDS:n (Senegalin Partiolaisten) tulvaleirillä eli nyt sanomme hyvästit tuulettimelle ja valmistaudumme sovittamaan koko omaisuutemme Anun tuomaan telttaan.

Tulvaleiri

Senegalissa on parhaillaan sadekausi, ja se aiheuttaa joka vuosi ongelmia, kuten katujen tulvimista. Tänä vuonna tilanne on erityisen paha Fatickissa, Toubassa ja Dakarissa, jossa rankat sateet 25.8 ja 26.8 pahensivat tilannetta entisestään. Tulvaongelma on rankka etenkin lapsille ja nuorille, vanhuksille ja sairaille. Valtio on pyytänyt apua myös muilta tahoilta ja Senegalin partiolaiset ovat vastanneet tarpeeseen pystyttämällä leirejä eri puolille Senegalia. Leirille ovat tervetulleita kaikki tulva-alueiden lapset ja nuoret. Leireillä lapset pääsevät tutustumaan toisiinsa, ja ohjelmana on mm. ympäristökasvatusta, leikkejä ja kädentaitoja.

Koska EEDS on järjestön johtoa myöten kiinni tulvaleirissä ja siihen liittyvissä tehtävissä, lähdemme myös Outin kanssa lähes suoraan lentokentältä leirille Mboroon. Woomal-hankkeen ja sen tarjoaman ympäristökasvatuksen yhtenä tavoitteena on roskaamisen vähentäminen. Kaduille heitetyt muoviroskat muodostavat maaperään kelmun, joka osaltaan vaikeuttaa sadeveden imeytymistä.

Valmistautumisia

Kun matkustetaan etelästä pohjoiseen, tai toisin päin, vaaditaan hyvää ennakkosuunnittelua. Woomal -hankkeeseen kuuluu olennaisena osana kansainvälisyyskasvatus ja kumppanuuden vahvistaminen, sekä toisen maan arkipäivään tutustuminen. Tällä hetkellä olen saanut seurata matkasuunnittelua kahteen eri suuntaan. 

Suomen Partiolaiset on kutsunut senegalilaisen vapaaehtoisen Suomeen kuukaudeksi. Vapaaehtoisen pestiin kuuluu muun muassa kertoa Woomal-hankkeesta sekä senegalilaisen partiolaisen arjesta ja jakaa kokemuksia lippukuntien, piirien ja SP:n tapahtumissa. Mahdollisesti vapaaehtoinen käy vierailuilla myös muissa järjestöissä ja kouluissa, sekä pääsee tietenkin samalla tutustumaan suomalaiseen partiotoimintaan ja kulttuuriin.

Senegalilaisilta vaaditaan viisumi myös lyhyille vierailuille ja Suomen Länsi-Afrikan suurlähetystö sijaitsee Abujassa, Nigeriassa. Viisumin saaminen ei ole kovin helppoa, ja lisäksi afrikkalaisiin nuoriin miehiin saatetaan liittää stereotypioita epäluotettavista loikkareista. Lisäksi Abuja sijaitsee niin kaukana, että haastatteluun on lähes mahdotonta päästä. Myös Euroopan rajaviranomaiset ottavat usein afrikkalaiset erityistarkkailuun ja kunnossa olevista viisumeista ja passeista huolimatta haastattelevat nämä vielä kertaalleen ennen maahanpääsyä.

Projektiryhmän selvitellessä viisumiasioita, syksyksi Senegaliin matkustavat vapaaehtoiset Anu ja Outi valmistelevat puolestaan matkaansa pohjoisesta etelään. Matkavalmisteluihin kuuluu erilaisten ohjeistusten tarkistaminen: ulkoministeriön matkustusohje, terveysohjeistukset, rokotukset, vakuutukset... Suomen kansalaiset eivät tarvitse viisumia alle kolmen kuukauden matkalla, ja tarvittaessa Gambiassa voi käydä nollaamassa Senegalin matkansa ja viipyä maassa vielä toiset kolme kuukautta.

Suomalaisten matkavalmisteluissa huomio kiinnittyy lähinnä terveys- ja turvallisuusasioihin. Perusrokotusten lisäksi pitää tarkistaa meningokokin, lavantaudin, hepatiitti A+B, keltakuumeen voimassaolo sekä hankkia tarvittavat tehosterokotukset ja malarian estolääkitys. Suomen terveydenhuolto toimii loistavasti ja ohjeita oikeaoppiseen suojautumiseen on helppo löytää. Paikan päällä kaikki ohjeet eivät varmaan olekaan niin käytännöllisiä ja niitä on pakko soveltaa paikallisiin oloihin sopiviksi. Pitkät vaatteet suojaavat hyttysiltä, mutta ovat hiostavat kuumassa ilmastossa. Jos paikalliset tarjoavat salaattia lounaaksi, on epäkohteliasta kieltäytyä siitä vedoten ohjeisiin, joissa kielletään keittämättömien kasvisten syönti.

Ulkoministeriön tiedotustilaisuudessa on kerrottu, kuinka monet suomalaiset luottavat siihen, että ulkoministeriö tai joku muu taho pitää heistä huolen ulkomailla. Tämä olettamus on tietenkin väärä, ja myös katastrofien sattuessa matkustajat joutuvat itse maksamaan muun muassa mahdolliset evakuointilennot. Useat vakuutusyhtiöt eivät myönnä matkavakuutuksia yli 45 päivän matkalle, ja näin pitkä matkavakuutus on tietenkin melko kallis.

Senegalin turvallisuustilanne on kuitenkin hyvä ja senegalilainen "teranga" eli vieraanvaraisuus on tuttua edellisiltä matkoilta. Senegalilaisen saapuminen kylmään ja pimeään Suomeen voi olla myös stressaavaa, mutta onneksi sitä helpottaa projektiryhmäläisten lämmin vastaanotto. Pian olemme valmiit woomal-vaihtoon!