tiistai 30. lokakuuta 2012

Lammas on miehen mitta?

Lampaita tabaskiaattona
Senegalissa lampaita näkyy runsaasti ympäri vuoden, mutta yksi päivä on ylitse muiden: Tabaski. Tänä vuonna juhla osui kaikkien kohdalla lokakuun 26. päivälle kun kaikki Marabout, uskonnolliset johtajat, tulkitsivat täyden kuun osuvan samalle päivälle. Tabaskia voi tosin viettää perheestä riippuen vielä 27. tai 28. päivä tai vaikka kaikkina kolmena päivänä. Senegalilaisille juhla on samankaltaisessa asemassa kuin joulu Suomessa: Perheen naiset suunnittelevat juhlaa usein pitkäänkin etukäteen ja viikko ennen Tabaskia kuluu juosten asioilla, siivoten ja noutaen perheen juhla-asut räätäleiltä. Vihdoin pari päivää ennen juhlaa Dakarin ruuhkat pahenevat ihmisten lähtiessä maaseudulle suvun luokse. Itse sain kutsun Mboron paikalliskoordinaattori Mansour Dèmen kotiin Dakariin, joten sain todistaa pääkaupungin katujen tyhjyyttä juhlan aattoiltana.`


Miehet lähdössä moskeijaan
Ruoanlaitto tabaskina (kuten yleisesti ottaenkin) on naisten vastuulla, ja Mansourin luona he olivatkin heränneet jo neljältä aamuyöstä pilkkomaan sipuleja kastiketta varten. Perinteisesti perheen miehet lähtevät aamulla moskeijaan naisten jäädessä kotiin jatkamaan ruoanlaittoa.
Sipulit kiehumassa
Kaksi lammasta hoidettu, kolmas menossa
Kymmenen maissa miehet palasivat moskeijasta ja vaihtoivat työvaatteisiin. Yhtäkkiä sisään käveli 6 miestä ja poikaa, jotka ottivat kirjaimellisesti lammasta sarvista ja operaatio "Eläimestä lihaksi" alkoi viiltämällä eläinten kurkut auki maakuopan vieressä. Kohta naapurit jo lähtivät ja perheen miehet alkoivat ripustaa eläimiä pihan puuhun paloittelutyön helpottamiseksi. Nahka, sisäkalut, kyljet ja jalat irtosivat hiljalleen ja lopuksi eläimestä oli enää jäljellä narun päästä roikkuva ruoto.
Lampaita ostettiin yksi jokaista talon miestä kohti









Lihaa työstettiin vielä runsaasti paloittelun  jälkeenkin: Kaikki palat otettiin käyttöön vatsalaukkua ja suolistoa myöten (jotka  tosin ensin tyhjennettiin ja pestiin).  Ensikertalaiselle, joka ei ole koskaan ennen todistanut eläimen tappamista, näkymä alkoi parin tunnin päästä liikaa ja meninkin hetkeksi lepäämään huoneeseen. Tullessani  takaisin paloittelu oli toistaiseksi lakannut  ja maustetut lihat porisivat jo isossa padassa. Hetken odottelun jälkeen söimmekin  yhdessä mureaa lihaa sinapin, sipulikastikkeen ja ranskalaisten kera.

Itsekin osallistuin hieman paloitteluun (taustalla näkyy "lammasruoto")
Maukas lopputulos yhdessä jaettavaksi!
Ruokailun jälkeen nautittiin vielä hedelmiä sekä paikallisia itse tehtyjä mehuja ja alettiin maan tapojen mukaisesti hiljalleen keittää teetä. Ihmiset istuskelivat pihalla ja keskustelivat tai makailivat patjoilla lepuuttaen silmiään. Senegalissa yleisestikin ottaen eri uskontoryhmät tulevat hienosti toimeen, mikä näkyy esimerkiksi tabaskina, kun muslimit jakavat lampaansa ja taas pääsiäisenä, kun kristityt kutsuvat musliminaapureitaan koteihinsa. Hetken lepäilyn jälkeen naiset edelleen jatkoivat lihan työstämistä ja huolehtivat, että naapureille, erityisesti kristityille, toimitetaan pussissa lampaanpaloja. Iltapäivän aikana taloon tuli useita ihmisiä tervehtimään perhettä ja pyytämään anteeksi ("baal-ma akh").

Ilemmalla ilman viiletessä peseydyimme ja minäkin pääsin vihdoin laittamaan teettämäni juhlavaatteet päälle.
Epätietoisuuden vuoksi olin valinnut "tavallisemman" senegalilaisen kankaan basin-kankaan sijaan mikä on yleisin käytetty tabaskiasuihin (kuten Mansourin asussa), mutta sain silti paljon kehuja uudesta ulkomuodosta. Vaihdoimme illaksi paikkaa toisten sukulaisten luokse ja katselin auton ikkunasta kadulla juhlavaatteissa käveleviä ihmisiä. Myöhemmin kävelimme lähellä olevan Afrikkalainen renesanssi - monumentin luo, minne suuri joukko nuoria oli kerääntynyt viettämään aikaa. Viikonloppuna järjestettiin konsertteja ja myös yökerhoihin meno oli hyvin suosittua, mutta omalla kohdallani juhla oli rauhallisempi ja lammasaktiviteettien lisäksi tärkeää oli lähinnä viikonlopun aikana käydä vierailemassa ystävien ja perheen luona sekä tietysti näyttäytyä kadulla tabaskiasussaan laittautuneena.
Minä ja Mansour tabaskiasuissa



perjantai 26. lokakuuta 2012

Tabaskin tarina

Tänään muslimimaailmassa vietetään tabaskia, joka on vuoden suurin juhla. Kerron tässä tabaski-perinteestä omin sanoin paikallisten kanssa käymieni keskustelujen perusteella, ja pahoittelen mahdollisia asiavirheitä.

Abraham oli ollut pitkään naimissa vaimonsa kanssa, mutta he eivät olleet saaneet lapsia. Vaimo oli jo vanha, ja ehdotti miehelleen, että hän ottaisi toisen vaimon, jotta saisi lapsen hänen kanssaan. Niin tapahtuikin ja Abrahamille syntyi poika, Ismael. Ensimmäinen vaimo tuli kuitenkin tilanteesta kateelliseksi, vaikka oli ensin itse ehdottanut toista vaimoa. Abrahamille tilanne oli vaikea, joten hän kysyi neuvoa Jumalalta. Jumala sanoi, että hänen pitäisi lähteä uuden perheensä kanssa muualle, pyhään paikkaan, jonka hän osoittaisi heille. Niin Abraham lähti nuoren vaimonsa ja poikansa kanssa matkaan. Jumalan antamien merkkien perusteella he asettuivat Mekkaan. Mekka oli kuiva paikka, ja kun Abraham pyysi vettä, Jumala loi sateen.

Jumala halusi koetella Abrahamin uskoa, ja pyysi tätä uhraamaan poikansa. Abrahamista tämä tuntui pahalta, mutta hän päätti olla uskollinen Jumalalle. Hän puhui asiasta pojalleen, joka ymmärsi tilanteen. Ismael ehdotti, että hänen silmänsä sidottaisiin ja hänet peitettäisiin. Näin ollen Abrahamin isänvaistot eivät heräisi, vaan poika olisi helppo tappaa. Abraham suostui tähän järjestelyyn.

Juuri kun Abraham oli nostamassa veitseä aikeissa tappaa oman poikansa, Jumala puuttui asiaan. Hän lähetti Gabrielin, joka kiisikin jo nopeasti kohti maata. Viime hetkellä Gabriel otti pojan mukaansa ja laittoi tilalle paratiisista tuomansa lampaan. Veri lensi ja Abraham ei ensin tajunnut tappaneensa lammasta pojan sijaan.

Abraham todisti syvän uskonsa ja perhe sai elää yhdessä Mekassa, luoden myöhemmin perustan muslimiyhteiskunnalle. Edelleen joka vuosi tabaskina muslimit uhraavat lampaan ja pyytävät anteeksi toisiltaan. Perheessä lampaan teurastus kuuluu naimisissa olevalle miehelle, jonka jälkeen koko perheelle riittää syötävää. Koraanissa muistutetaan kuitenkin, että jos perheellä ei ole varaa, voidaan teurastaa myös lehmä, vuohi tai vaikka kana. Tarkoitus ei ole, että perhe joutuu tämän takia vararikkoon.

Senegalissa lampaat maksavat noin 50-80 euroa, mutta saatavilla on myös yli 300 euron lampaita. Tabaskia edellisenä päivänä on myös mahdollista saada halvempi lammas. Senegalissa teurastetaan siis tänään miljoonia lampaita, minkä vuoksi tabaskia kutsutaan myös nimellä "Lammas-juhla".


keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Kotiaskareita

Vierailulla Mariaman kotiin kuvasin hänen päivittäisiä askareitaan, tässä kuvakooste:
Siivilöity hiekka lämmitetään avotulella...
... ja maapähkinät käännellään kypsäksi kuumassa hiekassa
Välillä Mariam menee naapuriin sukulaisille auttamaan ruoanlaitossa ja kotitöissä 
Kastiketta keitetään pitkään, käytössä puuta säästävä uuni 
Domada: Mausteinen kastike, lihaa, perunoita ja vihanneksia riisipedillä


Pesu- ja ruoanlaittovesi saadaan pihapiirin kaivosta

Woomal-kasvo Mariama

Vaikka yhä useampi nuori ymmärtää ympäristökasvatuksen tärkeyden, niin teeman abstraktiuden vuoksi aiheen parissa toimivia projekteja saattaa olla vaikea ottaa omakseen. Ongelman pohdinnan tuloksena syntyikin idea Woomal-kasvoista, projektiin aktiivisesti osallistuvista nuorista, jotka tästä eteenpäin esiintyvät viestinnässämme kuvataksemme paremmin projektia sekä suomalaisten että senegalilaisten näkökulmasta. Ensimmäisenä heistä esittelen Mariama Sadion:

Mariama asuu Etelä-Senegalin Koldassa yhdessä vanhempiensa, kolmen pikkusisaruksen sekä kahden isosiskon kanssa. Hän on 14-vuotias ja on kymmenettä vuotta koulussa, mikä vastaa suomalaisen lukion ensimmäistä vuotta.

"Mitä teet vapaa-aikanasi?"
Partio on minulle kaikkein mieluisin ajanviete ja osallistunkin yleensä aina Koldassa järjestettäviin kokoontumisiin ja aktiviteetteihin sekä leireille. Pidän myös opiskelusta yleensäkin, erityisesti ranskan kielestä sekä koraanikoulusta. Lisäksi olen kiinnostunut tanssista, sekä afrikkalaisesta että amerikkalaisesta tyylistä.

"Millainen on partiokokemuksesi?"
Olen käynyt partiossa nyt kuusi vuotta, vuodesta 2006 saakka. Woomal-aktiviteetit ovat hyvin tuttuja jo projektin ensimmäisestä osasta ja olen tehnyt muun muassa kotivierailuja hankkeen nimissä. Aktiivisuuteni oli varmasti myös syy, jonka vuoksi minut valittiin yhdeksi Woomal-kasvoista.

"Miten mielestäsi ympäristöä voidaan suojella?"
Tärkeää on yksinkertaisesti aloittaa tekemään asioita esimerkiksi osallistua projekteihin. Ympäristökasvatus ja ihmisten tiedotus ongelmista ovat tärkeitä ja hyviä tapoja järjestää niitä ovat esimerkiksi kotivierailut, ryhmäkeskustelut, sekä tilaisuudet, joissa näytetään ongelmia käsitteleviä filmejä. Tällä hetkellä ollaan liian välinpitämättömiä, mikä varmasti vähenisi myös jos ihmiset tietäisivät miten suojella ympäristöään.

Mariama harjoittelemassa kotivierailuja 
varten Woomal- koulutustilaisuudessa
Mariaman pikkusisko Salimata järjestämässä Woomal-keskustelutilaisuutta naaupuruston naisjärjestölle   

tiistai 23. lokakuuta 2012

Niakharin paikalliskoordinaattorin terveiset

Niahkarin paikalliskoordinaattori Coumba Ndoffene "Ndoff" Diouf, on 31-vuotias mies, joka on ollut hankkeessa mukana alusta asti. Hän toi myös vahvasti Niakharia esille, kun potentiaalisia Woomal-paikkakuntia kartoitettiin. Ndoff on suomalaisten veli ja todellinen ympäristönsuojelija.

Ndoffin mukaan Niakharin ympäristöongelmat voidaan kiteyttää viiteen pääkohtaan:
- kotitalousjätteet ja niistä aiheutuvat ongelmat, puutteellinen jätehuolto
- metsäkato (paikalliset ottavat metsästä polttopuita ruoanlaittoa varten)
- köyhyys  (liittyy edelliseen kohtaan-> paikallisilla ei ole varaa tehdä ruokaa kaasulla, jonka takia he joutuvat hakemaan metsästä puita)
- metsäpalot
- taudit, kuten malaria (tulvien aiheuttamat lammikot edistävät hyttysten lisääntymistä)

Ndoff oli huolissaan näistä ongelmista jo ennen Woomal-hankkeen rantautumista Niakhariin. Woomal-hanketta tehdään nyt neljättä vuotta ja muutokset ovat jo havaittavissa, sillä hanke on auttanut partioryhmiä tarttumaan toimeen. Lisäksi paikalliset ovat ottaneet hankkeen hyvin vastaan ja arvostavat Niakharin valintaa hankepaikkakunnaksi. Hankkeen myötä he ymmärtävät paremmin ympäristönsuojelun merkityksen ja sen pitkäkestoiset vaikutukset.

Ndoff kertoi, että Niakharin partiolaisilla on nykyään todella vahva yhteistyö paikallisten viranomaisten, muiden kansalaisjärjestöjen ja kyläpäälliköiden kanssa. Ympäristönsuojelu on yhteinen haaste ja ympäristölainsäädäntö on kunnossa, mutta seuranta on ollut puutteellista. Nyt kylissä onkin muodostettu seurantaryhmiä, jotka katsovat, mitä puita saa kaataa. Puiden kaatamista ei voida kokonaan lopettaa, mutta nuoret puut ja tietyt alueet on sovittu rauhoitettaviksi. Laiton kaato on myös vähentynyt seurantaryhmien perustamisen myötä.

Niakharissa toimii myös mikroluottokassa (Fonees), joka myöntää lainoja ympäristöystävällislle yrityksille. Nämä lainat ovat olleet todella suosittuja, ja kyselin minkä tyyppisiä yrityksiä lainoilla on perustettu. Hyväksi havaittu bisnesidea on mm. ostaa vasikka, kasvattaa siitä hyvä lehmä ja myydä se kalliimmalla. Ennen tabaski-juhlaa monet ovat ostaneet lampaita hoidettavakseen ja myytäväksi. Lainarahalla on perustettu  myös kanaloita, pikkukauppoja ja ravintola. Lisäksi Fonees on järjestänyt paljon osallistujia keränneitä muutoskoulutuksia liittyen mm. viljelyyn.

Kysymykseen suosituimmasta aktiviteetista Ndoff vastaa kuitenkin empimättä elokuvanäytökset ja radio-ohjelmat. Niitä kyläläiset arvostavat, ja samat ympäristökasvatuselokuvat on katsottu jo moneen kerrtaan. Vieraillessani paikkakunnalla, kävin myös Fatick FM:n radiolähetyksessä. Nauhoitimme Woomal-aiheisen radio-ohjelman, joka lähetetään juuri ennen toista todella suosittua radio-ohjelmaa sunnuntai-iltana.


maanantai 22. lokakuuta 2012

Terangaa Niakharissa

Lähdin perjantaiaamuna aikaisin kohti Niakharia. Olin matkassa yksin ja mietin, mitä Niahkarissa olisikaan vastassa. Senegalilainen teranga yllätti taas täysin, Niakhar on pieni kylä ja minua kohdeltiin kuin kunniavierasta.

Puhuin myös vieraanvaraisuudesta (=teranga) paikallisten kanssa ja he sanoivat sen pohjautuvan islamiin. Islam on rauhan uskonto ja koraanissa sanotaan, että vieraalle pitää tarjota lepopaikka, ruokaa ja juomaa. Ruoan ja juoman on oltava samaa, mitä söisi tai joisi itsekin. Vierailimme myös Niakharin lähikylissä, jotka osallistuvat Woomal-hankkeeseen ja joka kylässä vastaanotto oli yhtä lämmin. Vieraalle tuotiin tuoli, teetä ja pian syötiinkin jo lounasta yhdessä. Niakharissa söinkin hyvin, sillä kohteliaisuussyistä söin lauantaina kaksi aamupalaa ja kumpanakin päivänä kaksi lounasta. Lisäksi halukkaita majoittaijia oli useampia, joten vaihdoin paikkaa, jotta pystyin kyläillä eri ihmisten luona.

Islamin uskonto muistuttaa myös, että naapuri on paras kaveri. Jos jotain sattuisi, naapurit kerkeävät ensimmäisenä apuun. Tämän takia naapuruussuhteita pitää vaalia ja pyytää heiltä anteeksi. Serereläisessä sananlaskussa todetaan "Bo mbin a xena a dox", joka tarkoittaa "talo on parempi palaneena". Sananlasku on saanut alkunsa siitä, kun talon palaessa muut kyläläiset rientävät apuun sammuttamaan sitä. Sen jälkeen kaikki tuovat rakennustarvikkeita ja osallistuvat talon uudelleen rakentamiseen, joten lopulta uusi talo saattaa olla jopa hienompi kuin palanut talo. Solidaarisuus elää siis vahvana Senegalissa.

Kameraa minulla ei ollut valitettavasti matkassa mukana. Niakharissa oli rauhallista, sillä matkat taitetaan pääosin hevoskärryillä ja mopoilla. Siellä tuoksui luonto ja tahti oli hitaampi kuin hektisessä Dakarissa. Viilenevässä illassa tähdet loistivat kirkkaina ja keskustelut paikallisten kanssa jatkuivat myöhään iltaan.

torstai 18. lokakuuta 2012

Inchallah

Inchallah, jos luoja suo, lisätään täällä todella usein lauseen perään. Aluksi minua vaivasi se, että mitään ei sovita varmaksi. Asia tehdään, jos kaikki etenee suunnitelmien mukaan. Sittemmin olen päässyt enemmän sisälle tähän ilmaukseen, sillä se on todella toimiva (ja tarpeellinen) täällä. Suunnitelmat muuttuvat koko ajan, ja se ei välttämättä johdu henkilöstä itsestään vaan myös perhe ja muut muuttujat on otettava huomioon.

Meillä Outin ja Diorin (Woomal-koordinaattori) kanssa oli keskustelu tulvaleirin aikana meidän asettumispaikasta Senegalissa. Päätimme, että jäämme muiden vapaaehtoisten tavoin Mboroon, joka on rauhallinen pikkukylä lähes meren rannalla. Olimmekin Mborossa viisi päivää, kun lähdimme Dakariin viikonlopuksi. Suunnitelmissa oli muun muassa keskustella enemmän Diorin kanssa ja käydä EEDSin toimistolla. Tämä oli siis perjantaina 28.9, ja olen edelleen tällä "viikonloppureissulla Dakarissa"!

Piti mennä Mboroon viime viikolla, sitä edellisellä ja tälläkin viikolla, mutta suunnitelmat muuttuvat jatkuvasti. Piirsin muistivihkooni lokakuun kalenterin parempaa suunnittelua varten, ja se on täynnä sutattuja merkintöjä. Aluksi minun piti mennä Koldaan ja Outin Mboroon, Outi menikin Koldaan ja minä jäin Dakariin. Sitten minun piti mennä Mboroon, mutta koko ajan tulee tärkeitä tapaamisia ja muita asioita Dakarissa, joten olen edelleen täällä (samoin Outi tällä hetkellä). Olen oppinut jo sanomaan Mborosta soittaville kavereille heidän kyselyihinsä meidän paluusta, "la semaine prochaine inchallah".

Täällä tosiaan eletään hetkessä ja pitkän aikavälin suunnitelmia on turha tehdä. Paikkakuntavierailutkin on helpoin sopia samalla viikolla, jolloin muuttumisaste on luultavasti pienempi. Minun piti olla tällä viikolla ke-pe Niakharissa, mutta se siirtyikin pe-la. Huomenna menen siis Niakhariin, inchallah. Sieltä taas jatkan Mboroon noutamaan lisää tavaroita, sillä ne "viikonloppuretken tavarat" on vähän puutteelliset näin pitkään oleiluun. Sitten takaisin Dakariin, ja ensi viikolla on tabaski-juhla, siitä tulee postauksia myöhemmin.

Dakarissa minua on pitänyt kiireisenä lähinnä juhlaleirin valmistelut. Olen leirin johtoryhmässä sekä viestintävaliokunnassa, ja eilen minulle napsahti nakki vierailupäivän järjestämisestä. Siinä tärkeintä on sponsorinäkyvyys, sillä leiri järjestetään pääosin sponsorirahalla- senegalilaisilla lapsilla ja nuorilla ei ole vaaa maksaa kulut kattavaa leirimaksua.

Dakarissa työpäivät venyvät pitkäksi ruuhkaisen liikenteen vuoksi, 10 kilometrin työmatkaan menee helposti tunti tai enemmänkin. Lisäksi vapaaehtoistoiminnan takia monet kokoukset alkavat vasta iltapäivällä kuten Suomessakin. Työpäivä tosin alkaa toimistolla noin 10 aikaan, ei ihan aikaisin aamulla. Tykkään kuitenkin asua täällä 10 kilometrin päässä, Dakarin hyvällä alueella. Täällä on rauhallista ja partiojohtajatäti, jonka luona asun, on todella mukava. Täällä ei ole ehkä niin autenttisen senegalilaista, vaan yläluokkaista: meillä käy siivooja ja keittäjä-tiskaaja. Tämä on tietenkin vain mukava lisä pitkän työpäivän jälkeen. Ainoastaan nyrkkipyykki jää minulle, ja pitäisikin tästä alkaa pestä pyykkiä ennen Niakharin matkaa. Sitten lähden moikkaamaan Outia, joka on Dakarissa toisen partiolaisen luona.

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Wolofia


Senegalissa on maan virallisen kielen, ranskan, ohella monia kansalliskieliä. Kuusi näistä on kodifioitu, joten niillä voidaan järjestää opetusta ja niitä käytetään mediassa. Laajimmalle levinnyt kansalliskieli on wolof, jota ymmärtää pääosa senegalilaisista. Senegalilaiset ovatkin todella kielitaitoisia, jos vanhemmat ovat eri heimoista, he saattavat puhua jopa neljää eri kieltä (vanhempien kielet, ranska, wolof). Dakarin alueella pääkieli on wolof. Kansalliset kielet ovat säilyttäneet vahvan suullisen perinteen asemansa Senegalissa ja ranska on lähinnä opetuksen kieli. Kun senegalilaiset kohtaavat, puhekielenä on wolof tai muu kansalliskieli. Ranskan taito vaihtelee puhujan koulutustaustan mukaan, ja toki sitä käytetään ulkomaalaisille puhuttaessa.

Olemme yrittäneet opiskella hieman wolofia, mutta kieli ei aukene kovin helposti. Senegalissa on erityisen tärkeää vaihtaa kuulumiset tuttujen ja tuntemattomien kanssa, aina kun tapaa ihmisen kadulla tai menee ostoksille. Aluksi luulin osaavani tämän, kun osasin "Ça va" ja "na nga def". Asia osoittautuikin monimutkaisemmaksi.

Näihin kysymyksiin kannattaa varautua:
Ça va? (Mitä kuuluu?)
Ça va bien? (Kuuluuko hyvää?)
Na nga def? (Mitä kuuluu?)
Sa yaram jàmm? (Mitä kuuluu?)
Ana wa kër ga/gi? (Mitä kuuluu perheelle kotona?)
Jàmm nga yendu? (Onko päivä mennyt hyvin?)
Jàmm nga am? (Mitä kuuluu?)
Jàmm nga fanaane? (Oletko nukkunut hyvin?)

Monet kysymyksistä tarkoittavat samaa asiaa, mutta ne kysytään silti eri tavoilla samassa keskustelussa. "Jamm" tarkoittaa kirjaimellisesti rauhaa, usein kuulumisia kysyttäessä tiedustellaankin "onko teillä rauha?".

Vastaaminen on onneksi yksinkertaisempaa:
Ça va.
Ça va bien.
Maa ngi fi (rek). (Minulle kuuluu hyvää= kirjaimellisesti "olen tässä").
Nu nga fa/fi. (sama monikosta puhuttaessa)
Jàmm rekk. (Hyvää= vain rauhaa)

Baa fanii = à bienôt= kuulemisiin

tiistai 9. lokakuuta 2012

Toimistohyppelyä Koldassa

Senegalissa, kuten monissa muissakin kehitysmaissa, on hankala saada asioita pyörimään ilman verkostoitumista ja hyviä suhteita eri tahojen kanssa, minkä vuoksi uhrasimme päivän vierailuajastamme paikallisten viranomaisten tapaamiseen. Yhteensä vierailimme kuudessa toimistossa, joista neljässä pääsimme oikeiden henkilöiden puheille: Näihi lukeutuivat metsä- ja vesistöviranomaiset, Koldan alueen ja kaupungin hallinnolliset sihteerit sekä Koldan kuvernööri. Päivän mittaan projektin ja oman toimenkuvan esittely ranskaksi alkoi jo opin korostamaan tärkeitä pointteja kuten pitkään jatkunutta yhteistyötä partiojärjestöjen välillä. Partio on Senegalissa hyvämaineinen järjestö, ja monet viranomaisista tunsivatkin jo partioaktiiveja. Erityisesti hallinnolliset sihteerit vaikuttivat yhteistyöhaluisilta ja heidän kanssaan saimmekin aikaan eläväiset ja ongelman ytimeen pureutuvat keskustelut. Toimistosta toiseen ravaaminen oli kieltämättä puuduttavaa, mutta esittelyt menivät hyvin ja nyt kun projekti on tuttu paikallisviranomaisille Koldan Woomal-aktiivien on helppo tehdä yhteistyötä heidän kanssaan.

lauantai 6. lokakuuta 2012

Kolda

Viikko sitten perjantaina lähdimme Mborosta työskennelläksemme viikon  EEDSin toimistolla Dakarissa ja tarkemmin suunnitellaksemme vapaaehtoisjaksoamme hankekoordinaattori Diorin kanssa. Keskustelun tuloksena saimme tietää, että Diorkaan ei ole vielä vieraillut Koldassa, Etelä-Senegalin Casamancessa sijaitsevalla Woomal 2-hankepaikkakunnalla ja näin ollen hän ehdotti 10 päivän vierailua aikavälillä 5.-15.10. Olimme olleet aikeissa palata Mboroon jo viikonlopuksi, mutta ehdotettu vierailu ajoittui hyvin sopivasti hankkeen aktiviteetteihin, joten lähdimme torstai-iltapäivällä pitkälle 18 tunnin bussimatkalle. Matka taittui välillä hyvinkin verkkaisesti ja yö täysinäisessä bussissa oli kieltämättä epämukava, muttei sentään tukalan kuuma ikkunoista virtaavan raikkaan ilman viilentäessä oloa. Aamulla lähestyämme Koldaa kyyti muuttui hyvin kuoppaiseksi huonon tien vuoksi (katso video), mutta saavuttuamme perille paikalliskoordinaattori Tamsir Mane oli meitä vastassa ja pääsimme vihdoin lepäämään hotellille.

Koulutuksessa mietittiin myös
ympäristöongelmien syitä, seurauksia
ja ratkaisuja
Tänään lauantaina lähdimme  Koldan partiolaisten toimintakeskukselle osallistuaksemme Woomal-koulutustilaisuuteen. Osana projektia hankepaikkakunnilla tehdään paikallisten koteihin lyhyitä vierailuja (VAD, Visites a Domicile), joiden tarkoituksena on mennä lähelle paikallisia ja näin osaltaan vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen ja edistää ympäristöystävällisempiä toimintamalleja. Koulutus aloitettiin kotikäyntien tarkoituksen ja tavoitteiden määrittelemisellä sekä vierailun rakenteen hahmottelulla. Seuraavaksi n. 20 henkinen porukka jaettiin kolmeen ryhmään, jotka miettivät Koldaan liittyvien ympäristöongelmien syitä, seurauksia sekä ratkaisuja. Ensimmäisen ryhmän aiheena oli kotitalousjätteet, jonka suhteen he nostivat esiin yksityishenkilöiden ostovalinnat ja muovipussien liikakäytön, haperoja mustia muovipusseja kun laitetaan erikseen melkein joka ostoksen mukaan. Toinen ryhmä keskittyi metsäpaloihin, joita esiintyy alueella erityisesti kuumina ja kuivina kuukausina ennen sadekautta. Palojen syyksi he nimesivät puunhakkaajien sekä metsästäjien huolimattoman tulenkäytön, mutta Dior puheenvuorossaan painotti, että syyt ovat ilmaston lämpenemisen myötä yhä useammin luonnollisia.


Massamba Sene, Tamsir, Bassirou Sadio ja Dior
esittelemässä puita säästäviä uuneja
Kolmas aihe, metsien katoaminen, synnytti kaikkein aktiivisimman keskustelun: Ongelman syihin laskettiin köyhyys, ihmisten tietämättömyys sekä kalusteiden valmistaminen. Keskustelussa toin esille myös väestönkasvua ja puun kulutuksen lisääntymistä osasyynä metsien häviämiselle, mistä hyvänä esimerkkinä Tamsir kertoi vieressä sijaitsevan koulun tilalla aiemmin olleen metsää. Ryhmä oli nimennyt ongelman ratkaisuksi metsittämisen sekä oikeanlaisen puun hakkuun, mutta keskustelussa tuotiin esille, että mittavia muutoksia tarvitaan myös kulutustottumusten. Tästä mikä inspiroi hankeaktiivit kaivamaan esille puutasäästäviä uuneja ja esittelemään niiden hyötyjä perinteiseen avotulella kokkaukseen: Uunin hankinta on sijoitus ja siihen ei ole monella varaa ilman lainaa, mutta sen myötä rahaa säästyy joka kuukausi vähentyneen puunkäytön vuoksi. Tämäntyylisissä aloitteissa on potentiaalia, sillä kestävät ratkaisut liittyvät läheisemmin ongelman syihin kuin sen oireisiin.


Seuraavaksi siirryttiin ulos lounasta varten, joka syötiin totuttuun tapaan yhdessä isoilta vadeilta. Ruoan laskeuduttua penkit laitettiin rinkiin ja jatkettiin keskustelua kotikäyntien metodeista, muun muassa tehtävänjaosta ryhmän kesken sekä evaluaation tärkeydestä. Yksi ryhmistä pääsi testattavaksi simulaatioon, jossa tulivat esille myös yleiset virheet kuten ryhmän ja hankkeen esittelyn unohtaminen sekä  tarve kääntää kaikki sanat perheen kielelle (joka saattaa olla puulaar, mandingye, diola...). Lopuksi jokainen antoi palautetta päivästä, mikä sai kiitosta myös hankekoorinaattori Diorilta. Maanantaina menemme ryhmien mukaan kierrokselle, joten näemme kotikäyntien kulun ja toteutuksen myös käytännössä!

Keskustelu jatkui ulkosalla
Koldan koordinaattori Tamsir tuntee jo
useita suomalaisia partiolaisia
Simulaatiotestissä harjoiteltiin taitoja käytännössä,
vasemmalla Koldan Woomal-kasvo Mariama
ja selittämässä muslimien partiojärjestön edustaja Massamba Sene




maanantai 1. lokakuuta 2012

Asfalttiviidakossa

Senegalissa pystyy liikkumaan joukkoliikenteellä kunhan vain tietää mistä ja mihin kellonaikaan saakka autoja kulkee. Helpoin ratkaisu on ottaa taksi, jotka ovat Mboron keskustasta CIFOPille 600-1000 CFA (1-1,5€) ja pääkaupungin sisällä paikallisten hinnoilla maksimissaankin 2500 CFA (4 €). Saavuttuamme Senegaliin otimme rinkkojemme vuoksi taksin Mboroon saakka, mutta hinta pysyi kohtuullisena 25000 CFAssa (40 €).  

Dakarin takseja EEDSin toimiston edessä
Senegalissa kuten monissa muissakin kehitysmaissa on olemassa myös taksien ja joukkoliikenteen välimuotoja, jolloin sama kyyti jaetaan muutaman muun ihmisen kanssa. CIFOPista Mboron keskustaan pääsemme 100 CFAlla (0.2€) per henkilö. Mborosta pääkaupunkiin liikkuminen tapahtuu mukavimmin seitsenpaikkaisissa "sept-placeissa", sillä bussit ovat kuulemma usein täyteen ahdettuja ja näin helteellä matkustus olisi tukalaa. Autot ovat yleensä tavallisia farmariautoja, joihin on lisätty penkki takaluukkuun. Mborossa autot lähtevät keskustasta aukiolta, kunhan kaikki 7 paikkaa on saatu täyteen (hinta Dakariin 3.5€). Mboron suuntaan tosin ei ole suoria yhteyksiä, vaan autoa pitää vaihtaa Thiesissä. Tullessamme Dakariin matka taittui suhteellisen nopeasti ja mukavasti... Dakarin ruuhkiin saakka.

Dakarin kaduilla liikenne on kaoottista ja vaikka tilanne olla pahempi tiettyinä kellonaikoina ihmisten liikkuessa töihin ja takaisin, niin ruuhka jatkuu käytännössä koko päivän. Bussireitit ovat numeroituja, mutta niiden käyttö ei ole ihan yksinkertaista ja paikallisten apua tarvitaankin, jotta oppii suunnistamaan ainakin omalle asunnolle. Helpointa onkin kävellä "Garagelle" eli varikkoaukiolle, josta lähtee kahden pääasiallisen yrityksen autot (yhdellä valkoinen ja toisella värikäs auto, alla kuvassa). Kuulimme, että värikkäät autot kuuluvat kaikki yhdelle ihmiselle, joka on alkujaan tavallinen torimyyjä ja rakentanut bisneksensä tyhjästä. Ainoat länsimaisia standardeja vastaavat bussit kuuluvat valtiolle, ja ne kulkevat Dakarin laitamille, muun muassa lentokentälle.
Kahdenlaisia paikallisbusseja
Takseja ja lentokenttäbussi

Rahastaja roikkumassa täysinäisen bussin ulkopuolella



Dakar

Asiat järjestyvät lopuksi, näin mekin saimme viikkoasunnon Dakarista. Pari yötä olimme partiolaisen luona pienessä opiskelijahuoneessa Gran Dakarissa. Tapasimme myös suomalaisen vapaaehtoisen Rikun, jonka kanssa keskustelimme paljon mm. luokkaeroista. Hän asuu Dakarissa todella rikkaassa isäntäperheessä, joka elää omaa länsimaalaista elämäänsä pienessä kuplassa. Gran Dakarin naapurissa asui perhe, jossa oli äiti, isä ja neljä lasta yhdessä pienessä huoneessa. Kaikkien "suihku" (kuuppa ja ämpäri -tyylinen peseytytymispaikka) ja latriini olivat käytävällä, ja juoksevaa vettä ei tullut. Keittiötä ei ollut, vaan kaasupoltin tuotiin käytävälle ruoanlaittoa varten.

Meitä oli vain kolme, mutta kuumuden ja ahtauden vuoksi nukuimme huonosti ja eilen vaihdoimme sieltä ihan erilaiselle alueelle Yoffiin, lähes meren rannalle. Asunnossa nautimme suihkusta ja tuulettimesta, sekä siitä, että asunnossa ei ole hyttysiä, rukoilijasirkkoja, sammakoita, liskoja, torakoita, kärpäsiä eikä hometta. Mboron metsissä nämä veijarit ovat tuttuja vieraita. Yoffissa isäntämme ovat senegalilaisia tanssijoita ja muusikkoja ja sain jo yksityistunnin Senegalin tämän hetken muotitansseihin rannalla. Tanssiva toubab keräsi myös kiinnostunutta yleisöä paikalle.

Nyt olemme selvittäneet toimistolla aikatauluja ja saimme myös maistaa todella kitkeriä kolapähkinöitä. Myös 75-vuotisjuhlaleiriä suunnitellaan täyttä päätä, toivottavasti suomalaisia pääsisi myös leireilemään Senegaliin!

Abdou, Anu ja Dior työn touhussa