maanantai 16. joulukuuta 2013

Joululahjaksi telttoja Senegaliin


Toin mukanani yhden lippukunnan lahjoittaman teltan syyskuussa, ja montaa päivää teltta ei ehtinyt täällä Rufisquen partiolaisten talolla lojua käyttämättömänä. Guediawayen lähiössä järjestetyllä Jappalante 2013 -tulvaleirillä, jossa olin itsekin mukana useamman päivän, teltta oli vartion käytössä. Leirillä oli 300 lasta ja nuorta, ja partiolaisten täytyi tietenkin olla valmiudessa 24 tuntia vuorokaudessa. Senegalin partiolaiset ja Guediawayen leiriläiset lähettävät lämpimät kiitoksensa Niger-teltasta teille lahjoittajille, Helsinfors KFUK/M Scouter!

Telttoja on saapunut jo muutamia, mutta lisää tarvitaan. Onko sinulla ylimääräinen ehjä teltta, jonka voisit lahjoittaa Woomal2-hankkeen kautta Senegalin partiolaisille? Täällä läheskään kaikilla ei ole varaa omaan telttaan, ja leireillä saatetaan nukkua taivasalla. Hyttyset levittävät malariaa, joten teltan suojissa nukkuminen vähentää sairastumisriskiä. Teltoissa nukutaan kylki kyljessä, ja yksikin teltta suojaa montaa lasta ja nuorta. Jos haluat lähettää telttasi Senegaliin, ota yhteyttä woomal@partio.fi

perjantai 13. joulukuuta 2013

Woomal-aktiviteettina kengät kierrätysmateriaaleista



Kengän valmistus alkaa oman jalan mallin ottamisella

Lupailin Woomal-sivulla postausta kierrätysmateriaaleista valmistetuista kengistä. Mborossa paikkakuntavierailulla ollessani opettelin kenkien valmistuksen CREPE:ssa (Centre de ressources éducationnelles et de promotion des enfants) työskentelevän OG:n opissa, joka on usein mukana vetämässä myös Woomal-aktiviteeteissa kierrätystyöpajoja. Hänet olette ehkä bonganneet myös Jappalante-leirin postauksen yhteydessä.

Rufisqueen palattuani opetin kenkien valmistuksen myös meidän paikalliskoordinaattorille Sadikhille ja muutamalla johtajalle. Olemme nyt ohjauksellani valmistaneet kenkiä Troupe Gaindén lasten kanssa kahtena keskiviikkona. Lapset ovat olleet innoissaan ja vahintaan 30 paria sisätossuja olemme saaneet heidän kanssaan valmiiksi. Jokainen on saanut valmistaa kengät itselleen ja ottaa mukaansa oikeasti käyttöön. Tässä työpajassa onkin ideana, ettemme valmista vain koriste-esineitä, jotka jäävät lojumaan nurkkiin tai päätyvät roskina kaduille. Kengät ovat oikeasti tarpeen sisätiloissa ja kotipihalla liikuttaessa. Kovin kuluttavaa käyttöä tämä malli ei kuitenkaan kestä.

Rufisquen partiolaisten talon portailla letitettiin kangassuihkaleita kenkien remmejä varten

Tässä ollaan jo loppusuoralla liimauksen kanssa
Vapaaehtoinen töissä

Kenkien valmistaminen itsessään ei ole hankalaa. Tarvitaan vain kangasta, pahvia, liimaa ja sakset. Ideana on, että lapset toisivat mukanaan esimerkiksi tyhjän pahvilaatikon ja ylijäänyttä kangasta n. 1m x 1m kokoisen palan. Työpajan aluksi esittelemme aina partiotoimintaa, paitsi jos osallistujat ovat partiolaisia, ja tietenkin Woomal-hanketta. Keskustelemme lasten ja nuorten kanssa myös roskista, joita kaduilta täällä Rufisquessa löytyy kasapäin. Ideana on kierrättää materiaaleja, jotka muuten ovat jääneet käyttämättä. Voin myös paljastaa, että tuotekehittelyssä on tällä hetkellä muovijätteiden hyödyntäminen kenkien valmistuksessa, koska nimenomaan muoviroskat ovat täällä ongelmana. 

Tänään Sadikhin tullessa töihin, hän ilmoitti tuovansa hyviä uutisia. Eräs hänen tuttunsa, dj joka järjestää Rufisquessa nuorisotapahtumia, oli nähnyt Facebookissa kuvia tämän viikon työpajasta. Hän tulee tapaamaan meitä ensi viikolla, sillä hän haluaisi meidät mukaan vuoden vaihteessa järjestettävään isoon festivaaliin, jossa pitäisimme lapsille ja nuorille ympäristönsuojeluun liittyvän työpajan. Mukana ollaan! 


Valmista tuli!



keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Tehoviikko Mborossa

Olin kauan odotetulla paikkakuntavierailulla Mborossa toissaviikolla. Nettikatkosten vuoksi blogaus tulee jälleen vähän viiveellä. Täällä Rufisquessa kaikki ovat puhuneet, kuinka Mboron luonto ja rauha veisi minut varmasti mennessään.Viikko oli työn puolesta kiireinen, enkä ehtinyt ja jaksanut töiden lisäksi juurikaan katsella kaupunkia, enkä harmikseni ehtinyt meren rannalle. Kiireestä huolimatta tuntui siltä, että olin viikon retriitillä tai mökkireissulla ja nautin luonnon rauhasta. Pimeän tullessa oli oikeasti todella pimeää, enkä nähnyt ilman taskulamppua edes omia sormiani. Tähtitaivas pääsi kyllä oikeuksiinsa. Aamuisin kävelin majoituspaikastani CIFOPista keskustaan n. 3 km matkan ja nautiskelin maisemista. Kuljin viikon paikalliskoordinaattori Mansour Démen mukana, ja tutustuin hankkeen toteuttamiseen konkaripaikkakunnalla.

Djiby Soykeyn koulun oppilaat auttoivat uupunutta aasia, jotta istutettavat taimet saatiin perille
Vierailin neljällä koululla, joissa kaikista bongasin tutut Woomal-roskikset, jotka olivat todella käytössä. Pihoilla ei näkynyt roskan roskaa! Djiby Soukeyn ja Manior Niangin kouluilla istutimme puita yhdessä partiolaisten ja oppilaiden kanssa. Touba Ndiayen koululla pidimme videoprojisoinnin muovijätteistä. Siellä sain lapsilta hupaisan vastaanoton, kun jo autosta ulos astuessani kuulin koulun sisältä armottoman, kuorossa huutamisen «toubab, toubab, toubab!» Osan lapsista piti lähteä kotiin, koska sisällä oli rajallisesti tilaa, mutta he jäivät pihalle jatkamaan toubab-kannustusta ja kurkkivat ikkunoista sisälle. Menomatkalla auto jäi kiinni hiekkaan ja paluumatkalla puhkesi rengas, jonka vaihtamista odottelimme vesisateessa.
Manior Niangin koulun oppilaita

Myös toubab todella istutti taimia
Olin mukana Radio Niayes FM:n ympäristöaiheisessa radiolähetyksessä, jota Mansour juontaa maanantaisin neljästä viiteen. Lähetyksessä vierailivat yhteistyötä tekevät paikallisen naisyhdistyksen (Association des Femmes de Mboro) johtaja ja paikallisten naisten ylläpitämän yrityksen vastaava (Centre de la Transformation des Céréales, Fruits et Légumes). Lähetyksessä esiteltiin keskuksen toimintaa. Naiset valmistavat perinteisillä menetelmillä hirssicouscousia, hilloja ja mehuja paikallisista raaka-aineista ja myyvät niitä suoraan keskuksella ja muutamassa myyntipisteessä. Myös tuotot jäävät näin paikallisille. Lähetykseen saatiin puheluita, joissa peräänkuulutettiin läheltä tulevaa ravintoa, jota ei ole kyllästetty lisäianeilla. Samoin toimintaa toivottiin tehtävän näkyvämmäksi, sillä tällä hetkellä paikalliset eivät tunne keskusta kovin hyvin, vaikka se on keskellä kaupunkia. Ylipäätään aihe ja keskuksen toiminta kiinnosti monia. Oli virkistävää huomata tässä internetin kyllästämässä todellisuudessa perinteisen tiedonvälityksen radion kautta olevan täällä yhä voimissaan.
 
OG:n ja Mansour ohjasivat kenkien valmistamista lapsille
Järjestimme partiolaisten kanssa kierrätysmateriaaliaktiviteetin, joka hankkeessa kulkee nimellä les techniques manuelles, ja valmistimme kenkiä pahvista ja kankaasta. Työpajassa aika loppui kuitenkin kesken ja torstaina satoi vettä, kun toimintaa oli tarkoitus jatkaa. OG piti minulle kuitenkin ennen kotiin paluuta yksityisiopetusta kenkien valmistuksesta. (Meillä Rufisquessa tätä aktiviteettia ei vielä ohjelmassa, joten päätin hyödyntää tilaisuutta ja koulutin hiljattain meidän koordinaattorin ja joitakin johtajia valmistamaan kenkiä lasten ja nuorten kanssa.)

Paluumatkalla olin niin puhki, että nukahdin sept-placen takapenkille kymmenessä minuutissa, enkä seurannut liikennettä sormet ja varpaat ristissä, kuten yleensä. Sept-place on farmarimallinen henkilöauto, jonka takakonttiin on lisätty yksi penkkirivi, jolloin kyytiin mahtuu kuljettajan seitsemän matkustajaa. Meitä tosin oli yhdeksän, kun mukaan lasketaan kaksi lasta, joista toinen nukkui minun ja toinen äitinsä sylissä. Kotiin ja tuttuihin ympyröihin oli jälleen kiva palata, vaikka vastassa oli mm. tuttu hyttysarmeija. Viikko tässä vierähtikin ilman hyttysenpuremia!

tiistai 19. marraskuuta 2013

La tamkharite

Nettiyhteydet Rufisquessa ovat poikki toista viikkoa, enkä ole päässyt päivittämään blogia. Terveiset Mborosta CIFOPista, jossa olen tällä hetkellä vierailulla. Palataan kuitenkin vielä viime viikon tunnelmiin Rufisqueen!

Keskiviikkoiltana töiden jälkeen lähdin työkaverini perheen luo viettämään muslimivuoden alkua. Ensimmäisen kuukauden nimi on juhlan mukaisesti tamkharite. Tällä kertaa perinteen mukaisesti kortteleissa tai pienemmissä yhteisöissä teurastetaan lehmä, josta sitten jaetaan kaikille osansa. Naudanlihasta, kanasta, pavuista ja kasviksista valmistetaan couscousia, wolofiksi thiéré. Mukaan lisätään myös myös taateleita ja maitoa. Ruoka oli suussa sulavaa! Perheen isä oli harvinaisesti sitä mieltä, että senegailaiset sairastelevat paljon, koska he syövät liikaa lihaa ja kasviksia täytyisi kuumentaa vähemmän ja syödä enemmän raakoina.

Ruokailun ruokailun jälkeen lapset lähtevät ulos soittamaan, rumpuja, kattiloita, kanistereita tai mitä ikinä, mistä vain lähtee meteliä ja kiertävät talosta taloon soittamassa ja tanssimassa. Heille annetaan vastalahjaksi riisiä, sokeria tai rahaa. Osa lapsista maalaa kasvonsa vaaleaksi tuhkalla tai kermalla. Tätä lasten juhlaa kutsutaan nimellä Le tadiabone. Illalla juhlinnan jatkuessa naiset pukeutuvat miehiksi ja miehet naisiksi. Tätä osaa perinteestä läheskään kaikki eivät kylläkään ylläpidä.
Le tadiabone on ennen kaikkea lasten juhla

Ruokaa sulatellen kiersimme korttelin partiolaisten mukana talosta taloon rumpujen kanssa. Asunnot ovat uskomattoman sokkeloisia pihoineen ja lukuisine huoneineen, koska moniavioisuuden vuoksi samassa talossa saattaa asua mies neljänkin vaimonsa ja suuren lapsikatraan kanssa. Torstai oli pyhä, mutta itsekin istuin työpaikalla toimistossa kirjoittamassa raportteja. Tästä tämä uusi vuosi käynnistyy!
Kiersimme talosta taloon pitämässä mahdollisimman kovaa meteliä

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Lähde Senegaliin elämäsi partioleirille

Seuraava Woomal-leiri järjestetään Senegalissa 5-20.8.2014. Leirille ovat tervetulleita kaikki yli 16-vuotiaat ennakkoluulottomat, seikkailunhaluiset partiolaiset!
leirikuva
Haluaisitko kokea itse afrikkalaisen leirin tunnelman? Partioleiri Senegalissa on kaikkea muuta mihin olet Suomessa tai Euroopassa tottunut! Woomal-leiri on työleiri, jolla tehdään palvelutehtävä paikallisen yhteisön hyväksi. Edellisillä leireillä on muun muassa istutettu puita, mangrovea ja osallistuttu koulutuskeskuksen rakentamiseen. Vuonna 2014 juhlitaan myös Wergujaram-hankkeen 25-vuotisjuhlaa, joka näkyy varmasti leirin ohjelmassa.
leirikuva2
Oletko valmis tarttumaan kuokkaan tai vasaraan ja tekemään hyvän työn Senegalissa? Samalla pääset maistamaan senegalilaista ruokaa, kokemaan vieraanvaraisuuden ja tutustumaan afrikkalaiseen rummutukseen iltanuotiolla. Leirillä toimitaan sekavartioissa, ja uusia ystävyyksiä solmitaan yli kielimuurien.
leirikuva3
Leirinjohtaja on kahdella Woomal-leirillä käynyt konkari Tapio Värri, häneltä voi kysyä lisätietoja ja staabiin ilmoittautuminen on myös käynnissä: tapio.varri@gmail.com
ouzinin_kanssa_kilkkeella
Leirin hinta on 1630 euroa. Ilmoittautuminen jatkuu 15.1.2014 asti, mutta ilmoittaudu mukaan vaikka heti: https://spfs.clubonweb.com/book/20830 

maanantai 11. marraskuuta 2013

Terveiset Suomeen Diourbelin 19-vuotiaalta Woomal-kasvolta Salioulta!




Haastattelin Diourbelissa paikallista Woomal-kasvoa, joka on 19-vuotias todella puhelias Saliou Sagne. Hän toivoo, että kirjeenvaihto suomalaisten partiolaisten kanssa käynnistyisi pian, sillä hän ei malttaisi odottaa suomalaisiin partiolaisiin tutustumista. Joten, jos kaipaatte kirjeenvaihtokavereita Senegalilaisista, täällä teitä kaivataan myös!



Kuinka sinusta tuli Woomal-kasvo, ja millaista tehtävässä on tähän saakka on ollut?

Entinen koordinaattori Talla ehdotti minulle tehtävää jo viime vuonna. Tunsin hänet hyvin, mutta aluksi kieltäydyin, koska en tiennyt oikeastaan, mistä Woomal-hankkeessa ylipäätään oli kyse. Juttelin Tallan kanssa kuitenkin ajan kanssa lisää ja tehtävä tuntuikin todella kiinnostavalta. 

Olen ollut tietenkin mukana Woomal-aktiviteeteissa täällä Diourbelissa. Yritän myös aina toimia esimerkkinä muille kotona, koulussa ja tietenkin partiossa. En siis vain puhumalla vaan esimerkiksi keräämällä roskat pois kadulta. Koska en ole aiemmin ymmärtänyt kaikkien ongelmien laajuutta, olen yrittänyt ottaa itsenäisesti selvää ympäristöongelmista ja ratkaisukeinoista. 

Millaisia taitoja Woomal-kasvolla olisi hyvä olla?

Hänen täytyy olla valmis kiinnittämään huomioita omaan käytökseensä ja jopa muuttamaan sitä, koska kasvo toimii samalla innostavana esimerkkinä muille paikallisille ihmisille. Lisäksi hänen täytyy olla oikeasti kiinnostunut ympäristöstä ja ottaa itsekin selvää asioista. On myös osattava puhua isollekin yleisölle vakuuttavasti ja selkeästi, ja on tietenkin tunnettava hyvin Woomal-hanke, koska siitäkin ihmiset kyselevät paljon.

Millaisia haasteita olet tehtävässäsi kohdannut?

Vaikka luulisi, että nuorena on helppoa toimia esimerkkinä muille nuorille ja saada heidät kuuntelemaan, se on toisinaan vaikeaa. Kyse on oikeastaan siitä, että Senegalissa kunnioitetaan vanhempia henkilöitä enemmän, koska heillä ajatellaan olevan enemmän kokemusta. Onhan se toisinaan tottakin, mutta nuorilla voi olla tietoa, jota vanhemmilla ei ole. Joudun siis tekemään töitä todistaakseni uskottavuuteni. Toinen haastava seikka täällä on tiedon jakaminen lukutaidottomille. Heidän kanssaan konkreettinen toiminta on paljon tehokkaampaa.

Miten ympäristön tila on mielestäsi kohentunut Diourbelissa?

Aiemmin kaduilla oli paljon likaisempaa ja roskia oli joka paikassa. Olemme jakaneet roskiksia kaikista likaisimmille alueille ja niissä kiertää säännöllisesti auto, johon roskikset tyhjennetään ja joka kuljettaa roskat edelleen yhteen paikkaan. Ihmiset tuntuvat todella huomanneen roskien keräämisen vaikutuksen omaan lähiympäristöönsä. Lisäksi täällä on istutettu paljon puita, mutta niiden hoitamisessa on vielä on vielä oppimista. Yksi tärkeä parannus on myöskin se, että yhä enemmän nuoria on kiinnostunut panostamaan ympäristönsuojeluun.

torstai 7. marraskuuta 2013

Woomalia ja jättiläisheinäsirkkoja Diourbelissa (varoitus: pitkä postaus, varaa eteesi kahvi- tai teekuppi!)



Viime viikko vierähti sisämaassa Diourbelissa hankepaikkakuntavierailulla. Mukaani lähti myös Sadikh täältä Rufisquesta. Koordinaattorit ovat kovin vähän tekemisissä toistensa kanssa, joten myös heille tämä oli oiva tilaisuus vaihtaa kuulumisia ja ideoita työhön liittyen. Maanantaina lähdimme liikenteeseen kahdeksan maissa, nappasimme kadun varrelta aamupalaksi suklaatäytteiset patongin puolikkaat ja hyppäsimme bussiin. Tilaa oli alkumatkasta vielä ruhtinaallisesti, ja sain rauhassa katsella maisemia luurit korvilla. Matkustaminen kun ei täällä ole aina kovin rentoa kuumassa ja täydessä bussissa. Parissa tunnissa olimme perillä Diourbelissa, ja meitä oli vastassa aurinkoinen Mbaye Faye.

Tyypillinen lounas damada, riisiä, kalaa, kasviksia ja tulinen kastike
Mbaye esitteli meille toimistonsa






Asuimme viikon toimistolla, josta minä sain oman huoneen ja miehet jakoivat toisen huoneen keskenään. Aamupalat ja illalliset valmistimme itse pihalla kaasulla, ja maittavan lounaan meille taikoivat päivittäin naapuriperheen naiset. Etukäteen minua varoiteltiin kuumuudesta, ja lämpötilat olivatkin edellisellä viikolla huidelleet lähes 40 tienoilla. Sisämaassa ilma on kuitenkin kuivempaa kuin meren rannalla Rufisquessa ja Dakarissa, ja sää olikin huomattavasti miellyttävämpi kuin odotin ! Auringon laskettua ilma viilenee selkeämmin, ja nukuin pari yötä jopa ilman tuuletinta. Hyttysiä löytyi kyllä Diourbelistakin. Ja torakoita, sammakoita, koppakuoriaisia ja jättimäisiä heinäsirkkoja, jotka hyppivät holtittomasti päin, ja jotka keplottelivat itsensä huoneeseeni. Kiitos moskiittoverkkojen olemassaolosta !!

Toimistolla työskentelee Mbayen lisäksi FONEES-kassan työntekijä Fatou Séne, johon tutustuin niin ikään viikon aikana. Toimistojen ja kahden muun huoneen lisäksi pihapiirissä on iso sali, jota käytetään mm. seminaareissa, partiokokouksissa sekä paikallisten taekwondo-harjoituksissa, sekä suihku- ja vessatilat. Rufisquessa olikin jälleen vesikatko koko viime viikon jatkuen osittain edelleen, mutta Diourbelissa veden kanssa ei ollut ongelmia. Käytimme tosin pullovettä , koska paikallinen vesi on todella pahanmakuista ja suolaista. Omatuntoa kolkutteli jälleen, mutta ostimme vettä isoissa 10 litran pulloissa, jotta muovijätettä tulisi edes vähän vähemmän. Isoja pulloja täytetään myös monta kertaa uudelleen.
Fatou Sene toimistossaan 

Viikon aikana Mbaye esitteli meille kaupunkia ja kertoi paljon työstään. Vaihdoin kuulumisia myös Tallan kanssa, jonka tapasin Suomessa viime syksynä. Olimme mukana Woomal-aktiviteeteissa useana päivänä. Todella mielenkiintoinen tilaisuus oli esimerkiksi paikallisen partiolaisen kotona järjestetty keskustelu jätevesien käsittelystä kotitalouksissa. Ylipäätään tällä tavalla järjestetyt tilaisuudet partiolaiselle ja koordinaattorille tutuissa paikallisyhteisöissä ovat hedelmällisiä. Tietoon suhtaudutaan huomattavasti positiivisemmin ja avoimemmin kommunikoitaessa henkilön kanssa, joka on itsekin osa samaa yhteisöä. Täysin ulkopuolinen taho näyttäytyy paikallisille usein jossain määrin epäilyttävänä ja omia etujaan ajavana.

Partiolainen Djily Diallo kutsui paikallisia kotiinsa keskustelemaan jätevesistä
Paikalla oli kolmisenkymmentä henkeä ja ihmiset osallistuivat innokkaasti keskusteluun. Myös minä osallistuin ranskaksi, jonka muut sitten tulkkasivat edelleen wolofiksi. Ihmiset kaatavat käytetyt likaiset vedet suoraan kaduille, mikä saastuttaa maaperää ja levittää sairauksia kuten malariaa. Viemäröintejä ei Diourbelissa ole tehty, koska siihen ei ole rahaa. Väliaikaisena ratkaisuna osa paikallisista käyttää maakuoppia, johon jätevedet kaadetaan omassa pihapiirissä. Moni kertoi myös käyttävänsä  pyykki- ja tiskivedet pihan kasvien kasteluun.


Madame Samb esitteli meille ympäristöministeriön alaista paikallisjaostoa

Keskiviikkona kävimme tutustumassa ympäristöministeriön alaiseen paikallisjaostoon (La division de l’Environnement de Diourbel), jonka kanssa hankkeessa tehdään yhteistyötä. Madame Samb otti meidät vastaan ja esitteli jaoston toimintaa. Paikallisten käytössä on ympäristönsuojeluun liittyviä materiaaleja ja siivoustarvekkeita, joita saa lainata ilmaiseksi. Esimerkiksi kouluissa on järjestetty näin siivoustalkoita. Mbaye puolestaan jakaa myös heille tietoa ympäristön tilasta ja vaikuttamismahdollisuuksista, joita hän saa projekteissa paikallisten kanssa työskennellessään.

Aamupalalla leiritunnelmissa
Koulutuksessa mukana "keltaisten" eli nuorimman ikäkauden ryhmän kanssa
Viikonloppuna osallistuimme partioleirille, jossa koulutettiin laumanjohtajia. Ilokseni mukana oli myös tuttuja syyskuiselta Guediawayen tulvaleiriltä. Mbayen ansiosta leiriohjelmaan oli sisällytetty Woomal-aktiviteetteja. Katsoimme videoita muovijätteiden aiheuttamista ongelmista, keskustelimme aiheesta yhdessä ja lisäksi nuorten tuli soveltaa tietoa vastuullaan olevan ikäkauden ohjelmaan. 

Alioune Ndiay ohjeistaa leiriläisiä ennen Woomal-videoprojisointia



Viimeiset yöunet jäivät lyhyiksi, koska istuimme pihalla aamuyön tunneille saakka väitellen mm. rapin universaaliudesta ja keitellen mausteista kuumaa maitoa, lait chaud’ta. Sunnuntaina lähdimme aamupalan jälkeen kohti Rufisquea. Paluumatka oli menomatkaa hikisempi ja kesti yli kolme tuntia, ja perillä meitä odotti vesikatkosta kärsivä kaupunki. Kotiin oli kuitenkin kiva palata, kun tuttujen kanssa vaihdettiin kuulumisia ja naapurit ja hedelmä- ja leipämyyjät kyselivät, missä olin ollut viikon, kun minua ei ollut näkynyt. Sosiaalinen kontrolli niin hyvässä kuin pahassa on aika tehokasta täällä etenkin toubabin ollessa kyseessä !