Rufisquen paikalliskoordinaattori Babacar

Maailman ympäristöpäivänä olin Rufisquessa, ja sain tilaisuuden tutustua uuteen Rufisquen koordinaattoriimme. 26-vuotias Babacar Ndoye oli juuri viime viikolla Dakarissa, ja hänet valittiin tehtäväänsä pian sen jälkeen. Babacar oli aloittanut Woomalin parissa työskentelyn siis vain paria päivää ennen tapaamistamme! Heti alkuun työtehtäväksi hänelle tuli ympäristöpäivän koordinointia, joten onnekkaasti sain napattua kiireisen Babacarin nopeaan haastatteluun.

Babacarilla on pitkä partiotausta Rufisquessa: hän lähti mukaan toimintaan jo ollessaan 8-vuotias. Hän on opiskellut Dakarissa viestintää, ja työskennellyt aiemmin kaupallisissa projekteissa.

Mitä partiolaisuus sinulle edustaa?

Partiolaisuus edustaa minulle yhteisöllisyyttä ja omistautumista jollekin asialle. Lisäksi partio kasvattaa lapsia toimimaan ympäristöä kunnioittaen, hyödyttäen ja palvellen samalla heidän paikallisyhteisöään. Itse olen partion kautta voinut kommunikoida muiden kanssa, ja tutustua erilaisiin ihmisiin ja elinympäristöihin. Partio mielestäni mahdollistaa sen, että voi toimia yhdessä hyödyllisten ja hyvien asioiden puolesta.

Näin maailman ympäristöpäivänä, mitä ympäristön suojelu täällä Rufisquessa merkitsee?

Puhtaus ja ympäristön siistiminen ovat asioita, jotka täällä tulevat ensimmäisenä mieleen. On hyvä valistaa nuoria elinympäristömme tärkeydestä, ja siitä, miten suuri rooli ympäristöllä ylipäätään on ihmisten elämässä. Tämä on kaikkein tärkein lähtökohta. Rufisquessa konkreettinen inhimillinen panostus puhdistamiseen ja siivoamiseen on myös hyvin aiheellista. Ympäristövalistukseen kuuluu lisäksi se, että opetetaan ihmisiä lajittelemaan jätteitä. Mutta toisaalta rohkaistaan ja jopa hieman painostetaan myös päättäjiä ottamaan huomioon nämä asiat politiikassa.

Olet juuri aloittanut työsi Woomalin paikalliskoordinaattorina. Mitä odotuksia sinulla on?

Ensinnäkin, haluan pystyä järjestämään enemmän Woomal-aktiviteetteja Rufisquessa, ja edustaa hyvin projektia paikalliskoordinaattorina. Toivon myös, että pystyn täällä Rufisquessa saamaan partiolaisten toiminnan entistä näkyvämmäksi ja tunnetummaksi paikallisten keskuudessa.   

Kiitos Babacar, ja onnea uuteen pestiin!

Maailmanlaajuinen ympäristöpäivä

Keskiviikkona 5.6. vietettiin maailman ympäristöpäivää. Päivä on vuodesta 1972 asti järjestetty YK:n ympäristöohjelman vuosipäivä. Tarkoituksena on korostaa positiivisen ympäristöystävällisen toiminnan tärkeyttä.

Woomalille maailmanlaajuinen ympäristöpäivä tarkoittaa Senegalissa tilaisuutta ottaa esille tärkeitä ympäristöarvoja, omaa esimerkkiä käyttäen.

Olin hankekoordinaattorimme Dior Diopin kanssa Woomalin uusimmalla hankepaikkakunnalla, Rufisquessa. Siellä suurin ympäristöongelma on jätteiden lajittelun puutteellisuus: roskiksia ei ole, vaan roskat heitetään luontoon ja vesistöihin. 

Kaupungin korkeimmat virkamiehet ja –naiset olivat juhlallisessa tilaisuudessa mukana. Yleisöä oli yhteensä noin 300: kutsuvieraita, partiolaisia ja ohikulkijoita. Kun tapahtuma alkoi, partiolaiset alkoivat yksi kerrallaan kantaa Woomal-roskiksia yleisön viereen. Tämän jälkeen oli pienimuotoinen näytelmä, ja kaksi naista yleisöstä esittivät naapureita, jotka keskustelivat roskisten käytöstä.

EEDS-Woomal -roskiksia

Tänään Senegalin partiolaiset ja Woomal yhdessä lahjoittivat kokonaiset 100 metalliroskista paikallisille kouluille ja sairaaloille Rufisquessa. Kun roskikset viedään kouluille, on partiolaisten tarkoituksena kertoa lapsille roskien lajittelusta ja roskisten käytön tärkeydestä.

Roskisten virallinen luovutus Rufisquen kaupungille (vas. kaupunginjohtaja, partiolaistyttö, hankekoordinaattori Dior Diop, partiolaispoika, minä)

Kaupunginjohtajan kättely ja kuvaussessio

Maailman ympäristöpäivän jälkeen ei voinut olla kuin tyytyväinen partiolaisten ja Woomalin toimista Rufisquessa. Poliittista tahtoakin ympäristöarvojen mukaiselle toiminnalle tuntui löytyvän. 

Paluumatkalla koordinaattorimme puhelin pirisi, ja muiltakin hankepaikkakunnilta kerrottiin, että päivän aktiviteetit olivat sujuneet hyvin.

Tämä päivä oli siis roskisten!

Muistakaa, että telluksia on vain tämä yksi ;) Ympäristöpäivä olkoon siis joka päivä.

Fimelan mangrove

Loppuvierailullani Fimelassa viime viikolla tutustuin Woomalin toimintaan kylässä tarkemmin. Mangrove-ekosysteemi on käytännössä tärkein ympäristöhuoli Fimelan ja sen lähikylien seudulla.

Partiolaisten toimintakeskuksen yhteydessä Fimelassa on myös mangrove-museo

Mikäs ihme tämä mangrove sitten on, ja mikä siinä on niin tärkeää?

Mangrove on trooppisilla ja sub-trooppisilla vyöhykkeillä esiintyvä tyypillinen puulaji (useita erilaisia), joka muodostaa monipuolisen ekosysteemin.

50-60 vuotta vanhaa mangrovea Fimelan rannassa

Mangrove suojaa rannikkoalueita eroosiolta, tarjoaa kaloille ja ravuille lisääntymis- ja suojapaikkoja, ja suojelee maa-alueita mahdollisilta luonnonkatastrofeilta. Mangroven valtavat juuret hidastavat veden virtauksia ja sääntelevät aaltoja, sekä suojelevat eläimiä ja kasvejä lähellä rannikkoa.

Jopa puolet maailman mangrove-kannoista on tuhoutunut viime vuosikymmeninä. Tämä on lähinnä ihmisen aikaansaannosta. Esimerkiksi kalojen ja rapujen liikaviljely, öljyvuodot ja muut saasteet maailman merissä tuhoavat mangrovekantoja koko ajan enemmän.

Tämän ainutlaatuisen ekosysteemin suojelu on tärkeää, koska se edistää kestävää kehitystä. Mangrove kasvaa vuosikymmeniä, ja juurtuu syvälle maaperään. Suojeluun kuuluu etenkin taimien istutus. Sillä voidaan siis vaikuttaa kymmenien vuosien päähän. Lisäksi istutus ei ole kovinkaan vaikeaa. Fimelassa onkin järjestetty paljon mangroven istutustalkoita, joissa etenkin partiolaiset ovat olleet aktiivisesti mukana!

Woomal-kasvo Adaman pikkusisko esittelee mangroven taimea

Adama ja noin 5 vuotta sitten istutetut mangrovet

Elämää pikkukylässä

Hyppäsin Dakarista eilen kuumaan ja täyteen bussiin, ja 6 tunnin hikoilun ja torkkumisen jälkeen löysin itseni pienestä kylästä. Kyseessä on yksi Woomalin hankepaikkakunta, Fimela. Tulin tänne vierailemaan ja tutustumaan juuri tämän paikan meininkeihin. Ensimmäisen päiväni käytin lähinnä tutustuen ihmisiin, paikkoihin ja elämäntapoihin. Huomenna tutustun enemmän juuri partiolaisiin ja Woomalin (ja muidenkin projektien) toimintaan täällä.

Kylään tutustumista Fimelan Woomal-kasvon Adaman ja tämän pikkusiskon kanssa
http://woomal.blogspot.com/2012/11/woomal-kasvo-adama.html

Ensimmäinen asia, jonka Fimelassa pistin merkille, on paahtava kuumuus. Dakarissa kun on kuuma, mittari näyttää vasta noin 30 astetta. Täällä kuitenkin lämpö sai aivan uudet mittasuhteet näin ennen sadekautta, ja asteita taitaa olla yli 40.

Mangopuut ovat Fimelassa tärkeitä, varsinkin nyt, kun on mangokausi. Mangoja syödään aamupalalla, lounaan kanssa, välipalan kanssa ja illallisellakin. Lisäksi puiden alla tapahtuu paljon päivän aikana. Lähes kaikissa pihoissa, joissa tänään kävimme, oli mangopuu. Puun varjossa heräillään, syödään aamiaista, syödään lounasta ja keitellään iltapäivällä teetä. Jopa pyykinpesu sujuu viileämmin suuren mangopuun alla.

Mangokausi on herkkuaikaa

Lapset pesevät vaatteitaan mangopuun alla

Päivän aikana pääsin kokeilemaan pähkinöiden valmistusta. Eräässä kodissa tehtiin maapähkinöitä. Vanha rouva istui huoneessa, joka oli suorastaan polttavan kuuma, kuin sauna. Tämän jälkeen kävelimme rannalle, jossa eräs rouva valmisti cashew-pähkinöitä. En ollut ikinä arvannut, millainen työ niiden valmistuksessa onkaan! Kovankin työn jälkeen pähkinöitä jää jäljelle kourallinen.

Maapähkinöiden valmistus on hikistä puuhaa

Nyt ymmärrän, miksi cashew-pähkinät ovat täällä ja Suomessa hintavia!

Fimelassa on Dakariin verrattuna erilaista myös se, että lapsia tuntuu olevan joka puolella, ja heitä juoksee perässä siellä täällä. Pienelle kylälle tyypillisesti valkoihoinen on niin hassu juttu, että hauskaa riitti. Iltapäivä kului siten, että otin Adaman naapuruston lapsista kuvia ja niitä sitten naurettiin kerta toisensa jälkeen.

Photoshoot tyttöjen kanssa

Woomalista Fimelassa lisää lähipäivinä!

Le Simb - perinteinen kulttuuritapahtuma

Tässä yhtenä viikonloppuna kävelin Dakarissa Gran Yoffin kaduilla, ja talojen välistä kuului kovaa rumpujen pauketta ja huutoa. Tietysti kiinnostuin, ja lähdin kävelemään ääntä kohti. Kohta Santhiaban uumenista löytykin jännittäviin asuihin pukeutuneita ihmisiä, ja paljon innokkaita lapsia odottamassa nähtävästi illan tapahtumia.

Esiintyjiä valmiina illan show'hun

Mitä ihmettä oikein oli alkamassa? Päätin selvittää vähän taustoja!

Kyseessä oli perinteinen senegalilainen kulttuuritapahtuma, "Le simb", toiselta nimeltään "valeleijona". Tavallisesti tapahtuma on sadekauden aikana, mutta sadekausi Senegalissa alkaa vasta kesä-heinäkuussa. Tapahtuma kestää yhteensä kolme tai neljä päivää, muutaman tunnin per päivä.

Perinteiden mukaisesti "Le Simb":ssä on yksi mies, joka pukeutuu leijonaksi. Kuitenkin perinteet ovat uudistuneet, ja nykyään esitykseen kuuluu viisi miesleijonaa ja kaksi naisleijonaa (jotka ovat tosin yleensä miehiä pukeutuneita naisiksi). Lisäksi mukana on niin kutsuttu Thiakaaba, puujaloilla kävelevä sirkushahmoakin muistuttava hahmo. Taustalla soi koko ajan äänekäs rumpujen pauke, ja mukana on myös laulajia, jotka ylistävät mikrofonit kädessä leijonia perinteisen runon mukaisesti.


Leijona on tärkeä symboli Senegalissa, sekä uskonnollisesti että maallisesti. Se merkitsee muun muassa rohkeutta ja vahvuutta. Dakar, Gorée, Rufisque ja St. Louis ovat perinteiset tapahtumapaikat, sillä ne olivat kolonialismin aikaan Ranskan päätukikohdatSenegalissa. 1870-luvulla näiden kaupunkien asukkaat saivat virallisen kansalaisuuden, kun muun maan asukkaat jätettiin toissijaisiksi.

Esityksessä leijonat lähestyvät yleisössä ja lähikaduilla olevia poikia ja miehiä. Jos nämä muistavat perinteiset taikasanat leijonaa vastaan, pääsevät nämä pälkähästä. Mutta jos eivät, leijonat ottavat miehet mukaansa keskelle yleisöä, ja heidän täytyy mennä makuulle maahan ja tehdä erikoisia liikkeitä.

Leijona perinteisessä asussa

Kaksi pikkuleijonaa

Puujaloilla tanssiva Thiakaaba

Santhiabassa ennen esitystä ja esityksen aikana leijonat juoksivat pitkin katuja, ja pelottelivat lapsia. Vahvat meikit ja tuimat ilmeet saivat monet lapset kiljumaan ja pinkomaan kovaa karkuun. Tapahtuma onkin nykyään lasten suosiossa, vaikka kaikki ovatkin tervetulleita sitä katsomaan.

Show päättyi vauhdikkaaseen tanssiin, jossa hiekka lensi!

Kuvat: Maikki Haapasalo

Senegalilaiset häät

Tänä lauantaina osallistuin ensimmäistä kertaa paikallisiin häihin täällä Dakarissa. Senegalilainen vieraanvaraisuus ja sosiaalisuus ovat sellaisia, että häihin saa usein helposti kutsun, vaikkei oikeastaan tuntisikaan hääparia sen kummemmin. Tällä kertaa töissä perjantaina joku hihkaisi että hei, tulepas huomenna häihin. Innoissani kun olin, unohdin kysyä, kuka menee naimisiin!

Lähdin sitten samana iltana innoissani hakemaan pukua markkinoilta, koska en ottanut tänne mukaani ainuttakaan siistiä mekkoa tai muuta häihin sopivaa. Isäntäperheeni äiti vei minut ompelimoon, ja valkkasi häihin sopivan wolof-puvun.

valmiina hääpaikalla

Häissä oli koko työporukka: projektimme Senegalin pääkoordinaattori Dior Diop, sekä kaikki, jotka työskentelevät päivittäin meidän kanssa samalla toimistolla hankkeen ja partion parissa. Minulle selvisi vasta hääpaikalla, että morsian oli heidän vanha työkaverinsa, joka oli lähtenyt toisiin tehtäviin juuri pari kuukautta aiemmin.

Dior juhlatunnelmissa

Lähes koko toimiston porukka häävastaanotolla

Häissä oli selvästi näkyvissä ''african time", eli se, etteivät sovitut kellonajat ole niin kovin tarkkoja. Vastaanoton piti alkaa kuudelta, mutta lopulta sitten istuskeltiin ja odoteltiin muutama tunti, ja kello läheni jo kymmentä illalla, kun alkoi tapahtua.

Musiikki alkoi pauhata, ja hääpari tuli suuren kulkueen kanssa juhlatelttaan. Kulkue koostui perheestä ja kaasoista, ja kaikki tanssivat ja hypähtelivät musiikin mukana.

Vastaanotto oli enimmäkseen musiikkia, tanssia ja lahjoja: ainuttakaan puhetta, vihkimistä tai muuta ei ollut. Uskonnollinen puoli naimisiinmenosta oli jo hoidettu samana päivänä läheisessä moskeijassa.

Hääpari ja vieraita

Puvut vaihtelivat perinteisestä moderniin, ja musiikki vaihteli senegalilaisesta länsimaiseen. Hääparin ensimmäistä tanssia säesti reggae-versio Celine Dionin "My heart will go on" -kappaleesta. Ruuaksi jokainen vieras sai takeaway -boksin, jossa oli pikkusuolaisia ja -makeita. Näin ympäristöä ajatellen pistin merkille muoviset kertakäyttöiset rasiat. Täytyy toivoa, että juhlan jälkeen näille löytyi jotakin muuta käyttöä.

Hää-ateria