Ndox (=vesi) ja yöllinen välikohtaus

En ole voinut välttyä jälleen uuden wolofinkielisen sanan oppimiselta. Osa Dakaria, Rufisque ja monet muut lähialueet kärsivät harvinaisen laajan viidettä päivää jatkuvan vesikatkon seurauksista. Putkirikko on lähellä lähdettä, joka on täältä yli 100 km päässä. Korjaajat ovat työskennelleet viikonlopunkin, mutta tilanne jatkuu toistaiseksi ennallaan. Päivälämpötilat huitelevat reilusti yli +30 asteessa ja yölämpötilat vain vähän alle sen, joten vettä tarvitaan päivittäin paitsi ruoanlaittoon, juomiseen, myös peseytymiseen. Täkäläiset ovat tarkkoja puhtaudesta ja hygieniasta, eivätkä istuudu ruokailemaan pesemättä vähintään käsiään. Myös muslimien moniin päivittäisiin rukoushetkiin valmistaudutaan peseytymällä. Teetä juodaan välillä viisikin kertaa päivässä, ja paitsi itse teehen, myös kuppien huuhteluun teehetkien välillä ja toisinaan myös niiden aikana tarvitaan vettä, jotta kolme kuppia voidaan kierrättää kymmenenkin juojan huulilta toisille. Vessa tarkoittaa yleensä reikää lattiassa, johon kaadetaan tarpeiden tekemisen jälkeen vettä saavista. Myöskän vessapaperia ei ole vaan sen sijaan läträtään vedellä. Kun vettä ei tule putkista, eikä taivaalta, joudutaan sitä ostamaan muovipulloissa tai -pusseissa. (Kuulin juuri, että pullovesi on lopussa täällä Rufisquessa, koska ihmiset ovat ostaneet sitä katkon vuoksi moninkertaiset määrät.) Muovijätettä on joka paikassa ja se jää maahan tietenkin maatumatta, minkä vuoksi maaperä ei ime sadevettä normaaliin tapaan, ja laajat alueet tulvivat syksyisin juuri näihin aikoihin. Lätäköt taas ovat malariahyttysten lisääntymispaikkoja. Suomalaisille usein melko itsestäänselvä perustarve saa täällä aivan uusia merkityksiä.

Viime yönä minua piti hereillä paitsi ovesta erehtynyt uusi naapuri (tästä lisää vesipohdiskelun päätteeksi), aamu viideltä kaikuvat rukoukset, myös minulle ensimmäinen paikallinen ukkosmyrsky ja paljon odotettu sade. Kaikki mahdolliset tyhjät kipot ja kupit kannettiin pihalle, ja sadevettä saatiin talteen kymmeniä litroja. Yöunet jäivät muutamaan tuntiin, mutta kunnon peseytyminen kolmen päivän suihkuttoman elämän jälkeen sai lyhyet yöunet unohtumaan. Ilma on muuttunut huomattavasti siedettävämmäksi. Vessat ja suihkut saatiin pestyä. Samoin likaiset pyykit ja tiskit. Pihan kasvit saivat vettä. Portista ulos astuttaessa alkaa kuitenkin lätäköiden väistely, sillä tämäkin alle puoli päivää kestänyt sade on saanut kadut tulvimaan. Pitäisikö vettä siis toivoa enemmän taivaalta vai putkista?

Sitten takaisin viime yöhön. Heräsin puoli kolmelta siihen, kun joku yritti avata huoneeni oven, ja ainoat sanat jotka erotin miesäänen sanovan olivat "c'est elle" (=se on hän, naine)n, jolloin luulin että kaupungin ainoaa toubabia eli valkoihoista tultiin ryöstämään. Kuin lopun hetket käsillä makasin vielä vähän enemmän hiessä (luulen, että hikoilumaksimi on toistaiseksi saavutettu) liikkumatta ja mietin, miksi en ollut ottanut linkkuveistä viereeni vaan jättänyt johonkin rinkan pohjalle. Siinä hikoilessani toivoin kummasti myös, että minulla olisi ollut mitä tahansa muitakin vaatteita päällä pikkuhousujen lisäksi, sillä ryöstäjiä vastassa olisi puolialaston toubab. Kun askeleet oven takaa loittonivat, uhmasin hyttysarmeijaa ja uskalsin nousta sängystä kaivamaan läppärin esiin. Lähetin tietenkin Suomen päähän tilannekatsauksen tapahtuneesta. Sieltähän se apu nopeasti olisikin saapunut. En löytänyt linkkaria pimeässä, enkä uskaltanut sytyttää valoja, koska näin mielessäni ryöstäjät kiipeämässä kohti ikkunaani seinää pitkin. Vessareissu ei myöskään tullut kuuloonkaan, ja siellä vastassa olisivat olleet myös torakat. Tunnin päästä kuulin tutun naapurin tulevan kotiin ja nukahdin jonkinlaiseen uneen, josta kuitenkin heräilin pieniinkin kolahduksiin. Aamulla naapuri kyseli, kuinka nukuin ja tietenkin tyynen rauhallisesti selitin, että ihan hyvin ei tässä mitään rauha sielussa ihanaa saada vettä, mitä nyt joku yritti tunkeutua mun huoneeseen (pelottiko, no ei ei oikeestaan ei). Selvisi, että uudet yöllä saapuneet asukkaat eivät olleet tienneet, missä huoneessa heidän oli tarkoitus majoittua. Näin helposti toubab saadaan pois tolaltaan.

Jo viisi päivää Senegalissa on opettanut kaikenlaista. Huomista ja alkavaa viikkoa odotetaan veden toivossa. Naapurini Demba on luvannut lähteä oppaaksi ensimmäiselle matkalle  Rufisquesta Dakariin. Tähän sisältyy myös diili siitä, että keskiviikkoon mennessä osaan valmistaa senegalilaista teetä. Jos tee on juomakelpoista, pääsen lisäksi opettelemaan djemben soittoa. Rankka viikko edessä! (Julkaisen tämän Dakarin toimistolta, joten perillä ollaan!)

Begee!

Oletko koskaan maistanut ataya-teetä? Haluaisitko kokeilla kuinka djembe-rumpuja soitetaan tai kokea kuinka tanssitaan Saharan eteläpuolella? Onko sinulla tarpeetonta tavaraa, jonka mielelläsi vaihtaisit jonkun toisen muka-turhaan tavaraan? Osallistu eri työpajoihin oman mielenkiintosi mukaan ja tutustu senegalilaisiin Woomal-kasvoihin Edith Diattaan ja Awa Sadioon.

Kehy-viikon kunniaksi Afrikan rytmit rantautuvat Helsinkiin 16.9. Begee!-festareiden muodossa Nuorten toimintakeskus Happeen (Sörnäisten rantatie 31) klo 17 eteenpäin. Tapahtuma on osallistujille maksuton. Ilmoittaudu mukaan Facebook-tapahtumaan täällä.

Saavu, pukeudu, elä, tanssi ja tunne Afrikan syleily keskellä Helsinkiä! Voit tulla hetkeksi kurkistamaan ja haistelemaan menoa, tai viettää koko illan afrikkalaisissa tunnelmissa. Alla olevalla videolla näet esimakua Malickin ja Liinan pitämistä sabar-tanssityöpajoista. Saavu paikalle ajoissa, jotta ehdit työpajoihin mukaan. Mm. djembe-työpajoihin voidaan ottaa mukaan vain rajoitettu määrä osallistujia.

 

Työpajoissa käsitellään mielenkiintoisia teemoja, mihin sinä osallistuisit mieluiten?

• Djembe- ja tanssityöpajat (à 25 min) klo 17-20
• Biojätepussin taittelupaja
• Korupaja senegalilaisittain
• Interaktiivinen valokuvanäyttely
• Tukanletityspiste
• Kirje Senegaliin
• Mielipidebarometri
• Ympäristölupaukset

Lisäksi voit katsoa videoita Senegalista, maistella senegalilaista ruokaa, osallistua ataya-teeseremoniaan ja tehdä uusia löytyjä vaihtotorilla.

Anna tavaran kiertää, osallistu vaihtotorille!

Vaihtotorille voit tuoda tavarasi, joille ei ole enää käyttöä. Onko sinulla turhia vaatteita, kirjoja, musiikkia tai retkeilytarvikkeita? Sinun turha tavarasi voi olla toiselle tärkeä löytö. Näin tavara kiertää, löytää uuden tarkoituksen ja luonto säästyy jätteeltä.

Festari huipentuu Mama African konserttiin klo 20! 

Mama Africa keikkailee

Kohderyhmä ja järjestäjät

Tapahtuma on suunnattu 15-20 -vuotiaille nuorille, niin partiolaisille kuin ei-vielä-partiolaisille, kuin muillekin mukaan haluaville. Ikäraja on vain suuntaa-antava. Tapahtuma on päihteetön.

Tapahtuman järjestää Woomal2-projektiryhmä ja se toteutetaan ulkoministeriön viestintä- ja kehityskasvatustuella. 

Järjestäjiin saa yhteyden helpoiten sähköpostilla: woomal@partio.fi

Salaamaalekum!

Olen uusi Etvo-vapaaehtoinen ja tulen paivittamaan blogia toivottavasti tulevat kuusi kuukautta, inchallah. Tukikohtani taalla Senegalissa on aluksi Rufisquessa sijaitseva La Maison des Eclaireurs, "partiolaisten talo". Koska tama on Woomal 2 -hankkeen blogi, yritan kirjoitella lahinna hankkeeseen liittyen. En ole kaynyt Saharan etelapuolella aiemmin, joten totuttelua ja ihmeteltavaa riittaa. Myos naita omia huomioitani ylipaataan elamasta taalla tulen varmasti jakamaan tassa blogissa.

Herasin ensimmaisen ja todella hyvin nukutun yon jalkeen ennen seitsemaa, ja vaikka kello tulee pian yhdeksan, en ole nahnyt ketaan muuta pihapiirissa. Hyttysverkon sisapuolelta loytyi verinen "moustique", joita taalla Rufisquessa on ilmeisen paljon.  Suihkussa en nahnyt enaa torakoita, jotka bongasin eilen viimeisella vessareissulla. Kukot kiekuvat, pikkulinnut visertavat, vuohet maakivat, autojen toottailua kuuluu vaimeasti jostain kauempaa. Eilis aamuna seitseman jalkeen lentokoneesta ulos astuessani vastassa oli hoyrysauna, mutta lempea sellainen. Vastoin kaikki odotuksia olin tavaroineni kentan ulkopuolella noin vartissa, viisumitarrat passissa. Saman tien karryt ja minut nappasi mukaansa Mbakhane ja suuntasimme kohti Rufisquea, joka sijaitsee n. 25 km Dakarista. Taalla Woomal 2 -toimintaa vasta kaynnistellaan.

(Teksti jai kesken ja nyt herailen toiseen aamuun taalla!)
Pari paivaa on vierahtanut leppoisissa tunnelmissa teeta ja kahvia juoden, ihmisiin tutustuen, hikoillen (odotin silti jotain pahempaa!), ensimmaisen vesikatkon seurauksia ihmetellen ja lahikortteleihin hiljalleen tutustuen. Ystavallisyys ja vieraanvaraisuus eivat ole olleet huhupuheita, vaan minut on otettu vastaan paremmin kuin missaan koskaan! Jatkuvasti joku on kysymassa, kuinka voin, onko minulla varmasti vetta, olenko nalkainen, olenko nukkunut tarpeksi ja hyvin, ja niin edelleen. Pihapiirissa asuu tietaakseni vajaa kymmenkunta ihmista, vaikka onkin vaikea hahmottaa, mita kukin tekee. Heidan lisakseen tanne saapuu toihin(?) paivittain kourallinen ihmisia ja paivan aikana poikkeaa kuulumisia vaihtamassa viela kymmenia muita. Kommunikoin toistaiseksi ranskaksi, mutta osaan jo wolofiksi tavanomaisimmat tervehdykset ja muutamia yksittaisia sanoja. Kun paatin ensimmaisen kerran lauseen sanomalla "Inch'allah" (jos luoja suo), paikalla olleet lahestulkoon hurrasivat.

Lahipaivina paasen varmaankin tutustumaan Dakariin ja EEDS:in toimistoon siella. Dior, joka on periaatteessa lahin tyokaverini, on ollut Nigeriassa jarjestamassa Suomeen saapuneiden tyttojen asioita, eika han ole tietaakseni palannut viela Dakariin. Hanen kanssaan kaymme lapi tarkemmin tyohoni liittyvia asioita. Toistaiseksi jatkan senegalilaiseen elamantapaan tutustumista taalta Rufisquesta kasin!

Siivoustalkoot Koldassa

Lähdin Dakarista klo 4 lauantaiaamuna Suomesta vierailevan kaverini Jelenan kanssa kohti Koldaa 7-placessa. Kolda on yksi Woomalin hankepaikkakunnista, ja se sijaitsee kaikkein kauimpana, Gambian eteläpuolella. Sinne matkatakseen pitää siis ylittää Gambia. Matkaa teimme noin kuusi tuntia Gambian rajalle. Rajatoimenpiteet veivät vain hetken, mutta koska suuren Gambian halki menevän joen yli meni vain pienia lauttoja, odotimme kulkuneuvoamme toisella puolella noin 5 tuntia.

Heti Koldaan päästyämme huomasimme paahtavan kuumuuden, vaikka oli jo ilta.

Seuraavana aamuna pääsimmekin heti tyon touhuun. Koldassa järjestetään Woomalin toimesta ulkosiivoustalkoita yleensä kuukausittain. Viime viikolla kuulemma järjestettiin bussiasemalla talkoot, johon osallistui 150 partiolaista. Tällä kertaa meitä oli siivoamassa yhteensä noin 50, ja kohteena oli yksi Koldan pääkatu, jolla sijaitsee muun muassa kaupungintalo.

Luudat ja lapiot viuhuivat vain reilun tunnin, ja koko kaupungintalon edustalla oliva tie olikin jo siivottu ja roskat kaadettu roskiksiin. Kaupunginjohtajan kanssa ollaan tehty sopimus, etta roska-auto tulee talkoiden jälkeen hakemaan roskat pois.

Viime viikolla oli maailman ympäristopaiva, ja sen kunniaksi lähetimme suuren määrän Woomalin omalla logolla ja mainoksella varustettuja t-paitoja jokaiselle hankepaikkakunnalle. Olikin mukavaa huomata, että kaikki talkoisiin osallistuneet olivat pukeutuneet Woomal-paitoihin.

Woomal-roskis

Lopuksi vielä ryhmäkuva (mukana Suomesta vieraileva kaverini Jelena)

Koldassa olemme edelleen. Kuulumisia taas tulossa lisää!

Rufisquen paikalliskoordinaattori Babacar

Maailman ympäristöpäivänä olin Rufisquessa, ja sain tilaisuuden tutustua uuteen Rufisquen koordinaattoriimme. 26-vuotias Babacar Ndoye oli juuri viime viikolla Dakarissa, ja hänet valittiin tehtäväänsä pian sen jälkeen. Babacar oli aloittanut Woomalin parissa työskentelyn siis vain paria päivää ennen tapaamistamme! Heti alkuun työtehtäväksi hänelle tuli ympäristöpäivän koordinointia, joten onnekkaasti sain napattua kiireisen Babacarin nopeaan haastatteluun.

Babacarilla on pitkä partiotausta Rufisquessa: hän lähti mukaan toimintaan jo ollessaan 8-vuotias. Hän on opiskellut Dakarissa viestintää, ja työskennellyt aiemmin kaupallisissa projekteissa.

Mitä partiolaisuus sinulle edustaa?

Partiolaisuus edustaa minulle yhteisöllisyyttä ja omistautumista jollekin asialle. Lisäksi partio kasvattaa lapsia toimimaan ympäristöä kunnioittaen, hyödyttäen ja palvellen samalla heidän paikallisyhteisöään. Itse olen partion kautta voinut kommunikoida muiden kanssa, ja tutustua erilaisiin ihmisiin ja elinympäristöihin. Partio mielestäni mahdollistaa sen, että voi toimia yhdessä hyödyllisten ja hyvien asioiden puolesta.

Näin maailman ympäristöpäivänä, mitä ympäristön suojelu täällä Rufisquessa merkitsee?

Puhtaus ja ympäristön siistiminen ovat asioita, jotka täällä tulevat ensimmäisenä mieleen. On hyvä valistaa nuoria elinympäristömme tärkeydestä, ja siitä, miten suuri rooli ympäristöllä ylipäätään on ihmisten elämässä. Tämä on kaikkein tärkein lähtökohta. Rufisquessa konkreettinen inhimillinen panostus puhdistamiseen ja siivoamiseen on myös hyvin aiheellista. Ympäristövalistukseen kuuluu lisäksi se, että opetetaan ihmisiä lajittelemaan jätteitä. Mutta toisaalta rohkaistaan ja jopa hieman painostetaan myös päättäjiä ottamaan huomioon nämä asiat politiikassa.

Olet juuri aloittanut työsi Woomalin paikalliskoordinaattorina. Mitä odotuksia sinulla on?

Ensinnäkin, haluan pystyä järjestämään enemmän Woomal-aktiviteetteja Rufisquessa, ja edustaa hyvin projektia paikalliskoordinaattorina. Toivon myös, että pystyn täällä Rufisquessa saamaan partiolaisten toiminnan entistä näkyvämmäksi ja tunnetummaksi paikallisten keskuudessa.   

Kiitos Babacar, ja onnea uuteen pestiin!

Maailmanlaajuinen ympäristöpäivä

Keskiviikkona 5.6. vietettiin maailman ympäristöpäivää. Päivä on vuodesta 1972 asti järjestetty YK:n ympäristöohjelman vuosipäivä. Tarkoituksena on korostaa positiivisen ympäristöystävällisen toiminnan tärkeyttä.

Woomalille maailmanlaajuinen ympäristöpäivä tarkoittaa Senegalissa tilaisuutta ottaa esille tärkeitä ympäristöarvoja, omaa esimerkkiä käyttäen.

Olin hankekoordinaattorimme Dior Diopin kanssa Woomalin uusimmalla hankepaikkakunnalla, Rufisquessa. Siellä suurin ympäristöongelma on jätteiden lajittelun puutteellisuus: roskiksia ei ole, vaan roskat heitetään luontoon ja vesistöihin. 

Kaupungin korkeimmat virkamiehet ja –naiset olivat juhlallisessa tilaisuudessa mukana. Yleisöä oli yhteensä noin 300: kutsuvieraita, partiolaisia ja ohikulkijoita. Kun tapahtuma alkoi, partiolaiset alkoivat yksi kerrallaan kantaa Woomal-roskiksia yleisön viereen. Tämän jälkeen oli pienimuotoinen näytelmä, ja kaksi naista yleisöstä esittivät naapureita, jotka keskustelivat roskisten käytöstä.

EEDS-Woomal -roskiksia

Tänään Senegalin partiolaiset ja Woomal yhdessä lahjoittivat kokonaiset 100 metalliroskista paikallisille kouluille ja sairaaloille Rufisquessa. Kun roskikset viedään kouluille, on partiolaisten tarkoituksena kertoa lapsille roskien lajittelusta ja roskisten käytön tärkeydestä.

Roskisten virallinen luovutus Rufisquen kaupungille (vas. kaupunginjohtaja, partiolaistyttö, hankekoordinaattori Dior Diop, partiolaispoika, minä)

Kaupunginjohtajan kättely ja kuvaussessio

Maailman ympäristöpäivän jälkeen ei voinut olla kuin tyytyväinen partiolaisten ja Woomalin toimista Rufisquessa. Poliittista tahtoakin ympäristöarvojen mukaiselle toiminnalle tuntui löytyvän. 

Paluumatkalla koordinaattorimme puhelin pirisi, ja muiltakin hankepaikkakunnilta kerrottiin, että päivän aktiviteetit olivat sujuneet hyvin.

Tämä päivä oli siis roskisten!

Muistakaa, että telluksia on vain tämä yksi ;) Ympäristöpäivä olkoon siis joka päivä.

Fimelan mangrove

Loppuvierailullani Fimelassa viime viikolla tutustuin Woomalin toimintaan kylässä tarkemmin. Mangrove-ekosysteemi on käytännössä tärkein ympäristöhuoli Fimelan ja sen lähikylien seudulla.

Partiolaisten toimintakeskuksen yhteydessä Fimelassa on myös mangrove-museo

Mikäs ihme tämä mangrove sitten on, ja mikä siinä on niin tärkeää?

Mangrove on trooppisilla ja sub-trooppisilla vyöhykkeillä esiintyvä tyypillinen puulaji (useita erilaisia), joka muodostaa monipuolisen ekosysteemin.

50-60 vuotta vanhaa mangrovea Fimelan rannassa

Mangrove suojaa rannikkoalueita eroosiolta, tarjoaa kaloille ja ravuille lisääntymis- ja suojapaikkoja, ja suojelee maa-alueita mahdollisilta luonnonkatastrofeilta. Mangroven valtavat juuret hidastavat veden virtauksia ja sääntelevät aaltoja, sekä suojelevat eläimiä ja kasvejä lähellä rannikkoa.

Jopa puolet maailman mangrove-kannoista on tuhoutunut viime vuosikymmeninä. Tämä on lähinnä ihmisen aikaansaannosta. Esimerkiksi kalojen ja rapujen liikaviljely, öljyvuodot ja muut saasteet maailman merissä tuhoavat mangrovekantoja koko ajan enemmän.

Tämän ainutlaatuisen ekosysteemin suojelu on tärkeää, koska se edistää kestävää kehitystä. Mangrove kasvaa vuosikymmeniä, ja juurtuu syvälle maaperään. Suojeluun kuuluu etenkin taimien istutus. Sillä voidaan siis vaikuttaa kymmenien vuosien päähän. Lisäksi istutus ei ole kovinkaan vaikeaa. Fimelassa onkin järjestetty paljon mangroven istutustalkoita, joissa etenkin partiolaiset ovat olleet aktiivisesti mukana!

Woomal-kasvo Adaman pikkusisko esittelee mangroven taimea

Adama ja noin 5 vuotta sitten istutetut mangrovet