Tabaski senegalilaisessa perheessä

Lampaan teurastaminen hoidettiin etupihalla

Viime keskiviikkona 16.10. vietettiin muslimien tärkeintä juhlaa tabaskia. Osa juhli jo tiistaina, mutta suurin osa senegalilaisista vasta keskiviikkona. Minut oli kutsuttu yhteen jos toiseenkin perheseen, mutta halusin pysyä yhdessä paikassa koko päivän. Olin nimittäin ensimmäisessä kunnon kuumetaudissa juuri ennen juhlaa, mutta onneksi kyse ei ollut malariasta, ja kuume laski ennen keskiviikkoa. Taudin aiheuttaja jäi mysteeriksi, ja jätin myös lääkärin minulle arpomat antibiootit syömättä.

Miss valmistaa maksan seuraksi marinoitua sipulia

Vietin ensimmäisen tabaskini kaverini Foxin perheen luona. Hän tuli hakemaan minut kahdeksan jälkeen, joten pääsin näkemään juhlan valmistelua aamusta alkaen. Lammas oli vielä etupihalla elävänä, mutta sipulien, valkosipulien, porkkanoiden ja muiden juuresten kuoriminen ja pilkkominen oli täydessä vauhdissa. Osa perheestä asuu ulkomailla ja paikalla oli tällä kertaa kaverini äiti, sisko ja eno perheineen. Myös liuta muita sukulaisia kävi pistäytymässä päivän aikana. 

Vietimme päivää lähinnä musiikkia kuunnellen ja jutellen, kun perheen naiset valmistelivat ateriaa. Minun ei annettua osallistua ruoanlaittoon, koska olin heidän vieraanaan. Onneksi vein sentään mukanani kassillisen hedelmiä jälkiruoaksi. Juhla-ateria syötiin vasta viiden aikaan, mutta sitä ennen aamulla oli jo syöty isot annokset eraanlaista puuroa, lakh, paksulla vaniljaisella maitokastikkeella ja iltapäivällä grillattua maksaa marinoitujen sipulien kanssa. Itse juhlapöydässä tarjolla oli tietysti lammasta, ranskalaisia, erilaisia salaatteja, kananmunaa, papuja, sipulikastiketta, majoneesia ja tietenkin perinteisiä kotona valmistettuja nektareja esimerkiksi bissapista ja inkivääristä. Ruoan jälkeen huilailtiin vähän lisää hedelmiä syöden ja teetä juoden.

Perinteiset tabaski-asut

Illan suussa vaihdettiin sitten juhlavaatteet päälle. Minun asuni oli lainassa tutulta perheeltä, koska räätälit olivat kiireisiä, enkä olisi ehtinyt saada mieleistäni asua juhlaan mennessä. En tiedä, onko juhlamekolle uudelleen käyttöäkään, joten siinä mielessä lainaaminen oli myös ekologista. Kuten perinteeseen kuuluu, illalla naapurit ja ystävät lähtevät kyläilemään ja pyytävät toisiltaan anteeksi huonoja tekoja ja puheita kuluneelta vuodelta. Kaikki sanoivat siis wolofiksi toisilleen dèwèneti balma akh. Lähdimme kaverini kanssa kortteliin, jossa hän on kasvanut ja jossa edelleen suuri osa hänen kavereistaan asuu. Ilta vaihtuikin lopulta aamuyöksi ulkona istuskellessa ja taas kerran teetä keitellessä. 

Torstaina kaupunki oli hiljainen, eikä juuri kukaan ei mennyt töihin, vaikka pyhää ei virallisesti vietettykään. Kotitalolle palasi hiljalleen porukkaa, ja illalla lähdimme syömään tuttavaperheen luo itäpuolelle kaupunkia. Juhlan jälkeen voin vain todeta, ettei senegalilaisten terangalle eli vieraanvaraisuudelle mikään vedä vertoja! 

Viikonloppu osa 2: Woomal-aktiviteetteja nuorten leirillä La Somonessa

Lauantai-iltana kesken seminaarin suuntasimme Rufisquen koordinaattorin Sadikhin kanssa n. 60 km etelään, La Somonen kylään la Petite Côte'lle, joka kuuluu maan eniten turisteja puoleensa vetäviin alueisiin. Kohteena meillä oli kuitenkin nuorten leiri, johon menimme pitämään Woomal-videoprojisoinnin. Automatkat pimeällä ovat kai sillä vältä näitä -listalla, mutta auringon laskettua liikenne kulkee sujuvammin ja matkan teko on huomattavasti viileämpää. Tosin katuvaloja ei ole, ihan kaikissa autoissa valot eivät toimi, vastaan tulevien kaistaa käytetään mahdollisimman paljon, tien varrella on lisäksi pitkin matkaa jalankulkijoita ja eläimiä, ja mites ne turvavyöt? Kanssamme matkaa teki nuori mies sekä liikennettä pelkäävä äiti kahden lapsensa kanssa. Radio soitti wolofinkielistä räppiä, ja Rufisquen ränsistyneet talot vaihtuivat vehreisiin maisemiin. Matkalla pysähdyimme hetkeksi, kun kuljettaja osti bensaa, ei bensa-asemalta vaan trokareilta, jotka tuovat polttoainetta laittomasti Malista. N. 50 km taitoimme taksilla ja vaihdoimme minibussiin viimeiselle 10 km matkalle. Täydessä taksissa matkan hinta yhdeltä hengeltä oli 1700CFA ja bussiosuus 300CFA. Yhteensä siis vähän yli 3€.

Saavuimme perille pimeällä ja suuntasimme aukiolle, jossa tapasimme tutut leiriläiset. He olivat tuoneet tekniikan paikalle, ja sähköt saimme vedettyä yhdestä talosta aukion laidalta. Tuoleja kannettiin ulos niin ikään viereisistä taloista. Harvoin työreissuilla Suomessa on yhtä rentouttava tunnelma. La Somonen kadut ovat hienoa hiekkaa ja vaikka merta ei näkynyt, se kuului ja tuoksui. Kirkkaan tähtitaivaan alla, aukion laidalla lapset leikkivät, ja yömyöhään työskentelevän räätälin ompelukone nakutti tasaiseen tahtiin. Paikalle kerääntyi leiriläisten lisäksi hyvä joukko paikallisia ihmettelemään ja keskustelemaan. 

Sadikh kyseli paikallisilta ympäristöongelmista

Puhumisen meidän osalta hoiti tietenkin Sadikh, koska omat wolofin taitoni vaativat vielä aika lailla harjoitusta. Paikalliset nostivat esiin muun muassa muoviroskien ongelman, mikä ei ole ollenkaan yllättävää. He olivat jo järjestäneet siivoustalkoita, mutta halusivat korostaa, että siivousta tärkeämpää olisi ensi kädessä olla roskaamatta. He olivat myös perustamassa jonkinlaista paikallista ympäristöjärjestöä, joten aivan nollatilanteessa ei tällä paikkakunnalla olla!

Paluumatkalla väsytti jo melkoisesti, mutta sade, radion mukana laulava vieruskaveri ja todella epävarma kuski, joka painoi jarrua joka kerta toisen auton tullessa vastaan, pitivät minut tehokkaasti hereillä. Kahden aikaan pääsin nukkumaan, ja sunnuntaina heräsin seitsemän jälkeen seminaarin viimeiseen päivään.

Toisinaan töitä tehdään koko viikonloppu ja seuraava viikko aloitetaan vapaapäivällä tai parilla. Jos aamulla nukuttaa, menet töihin sitten joskus, kun olet herännyt. Työajat ovat täällä melko liukuvat! Minulla tosin työmatkaa ei läheskään joka päivä ole, kun asun ja teen töitä samassa pihapiirissä. Kertaakaan en ole myöskään selvinnyt esimerkiksi Dakarin toimistolle sovittuun aikaan milloin mistäkin syystä, mutta yleensä suurin epävarmuustekijä on liikenne. Ja yleensä myös kaikki muut ovat myöhässä.

Parempilaatuisia kuvia tulossa, jos tekniikka on puolellamme!

Viikonloppu osa 1: keskustelua mm. seksuaalikasvatuksesta

Rufisquen partiolaisten talolla oli torstaista sunnuntaihin tavallista enemmän elämää, sillä täällä järjestettiin seminaari partion Nuorten ohjelmasta (Programme des Jeunes). Myös minut kutsuttiin mukaan, ja samalla pääsin sisälle järjestön hallinnolliseen ja rakenteelliseen puoleen. Tarkoituksena oli laatia ehdotus ohjelman päivittämiseksi, sillä se on viimeksi ajantasaistettu vuonna 1998. Muutoksia kaivataan, koska käsitys nuoruuden ja lapsuuden rajoista on muuttunut, eivätkä partion ikäkaudet ole pysyneet tässä muutoksessa mukana. Seminaarissa syylliseksi nostettiin mediat, joiden kautta kaikki erilaiset mallit ja mielikuvat leviävät nopeasti. Samasta syystä maassa ei kuulemma ole enää tabuja(!!!). Luullakseni kehitys on ollut samansuuntaista muuallakin kuin Senegalissa. Suomessakin puhutaan siitä, kuinka lapset eivät ole lapsia yhtä kauan kuin aiemmin, ja siitä kuinka nuoret aikuistuvat yhä aikaisemmin. Tämä asettaa haasteita pohdittaessa, millaisia tavoitteita kullekin ikäryhmälle tulisi asettaa. 

Yhtenä mielenkiintoisena yksityiskohtana käydyistä keskusteluista nousi esiin nuoruuden määrittely Senegalissa ja Afrikassa ylipäätään verrattuna Eurooppaan. Meillä nuoruuden katsotaan päättyvän viimeistään 30-vuotiaana, kun taas Senegalissa ylärajana pidetään jopa 35 ikävuotta. Tällaiset erot eri maiden järjestelmissä aiheuttavat toisinaan haasteita kansainvälisissä partiotapahtumissa kuten leireillä. Täällä kaiken lisäksi partiolaisina mukana saattaa roikkua suurikin joukko "nuoria", jotka ovat jopa yli 40-vuotiaita. Kyse kun on nuorisojärjestöstä. Partiolaiset ovat kasvaneet niin kiinni toimintaan, etteivät halua lopettaa. Mukana voisi toki olla muutenkin kuin nuorten ohjelmassa, mutta toistaiseksi asiaan ei ole puututtu voimakkaasti. 

Tapasin mm. Mboron koordinattori Mansour Demen (kuva Sadikh Ndoye)

Todistettavasti mukana seminaarissa (kuva Sadikh Ndoye)

Seminaarissa siis laadittiin ehdotus ohjelman uudistamiseksi. Tätä varten työskentelimme ryhmissä, joista kukin vastasi yhdestä ikäkaudesta. Työskentelin itse punaisten ryhmässä, joka on ikäkausista vanhin, 18-25+ -vuotiaat. Erityisesti väänsimme kättä yhdestä osa-alueesta. Osan mielestä muotoilu, jonka mukaan tavoitteena on kunnioittaa ja hyväksyä oma ja muiden seksuaalisuus, voidaan ymmärtää kannustuksena hyväksyä esimerkiksi homoseksuaalisuus, joka on täällä rikos. Siksi he eivät halunneet käyttää sanaa seksuaalisuus ollenkaan. Emme päässeet ryhmän sisällä yksimielisyyteen muotoilusta, enkä ollut paikalla kuulemassa kiivasta keskustelua, jonka kyseinen kohta nostatti, koska lähdimme illalla pitämään Woomal-videoprojisointia nuorten leirille La Somoneen. Tästä on luvassa erillinen postaus huomenna. Minulle kerrottiin, etten ollut yksin puolustamassa muotoilun säilyttämistä, mutta suurimman osan mielestä se ei ollut sopiva kyseisessä kontekstissa, joten se korvattiin sanalla persoonallisuus. Onhan se aikalailla sama asia, joten ongelma ratkaistu, hieno homma! Sentään aiheesta keskusteltiin tai jopa väiteltiin, eikä vain muutettu muotoilua kaikessa hiljaisuudessa, kuten osa ryhmästäni toivoi ja puhui itsekin kuiskaten.

Suomen Partiolaisten systeemiin verrattaessa tämä vastannee kasvatustavoitteita. Ikäkaudet eivät mene ihan yksi yhteen, mutta molemmissa maissa seksuaaliskasvatukseen liittyviä tavoitteita on n. 12-vuotiaista alkaen. Seksuualisesta suuntautumisesta ei puhuta suoranaisesti Senegalin Partiolaisten (EEDS) Nuorten ohjelmassa, eikä Suomen Partiolaisten kasvatustavoitteissa. Kuitenkin esimerkiksi Suomen Partiolaisten Yhteiskunnallisen toiminnan linjauksissa todetaan seuraavaa: "Haluamme, että lapset ja nuoret kasvavat yhteiskunnassa, jossa jokaista kohdellaan tasa-arvoisesti sukupuolestaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan tai alkuperästään riippumatta." Myös Partioneuvoston hyväksymällä Monimuotoisuuslinjauksella tavoitellaan monimuotoisuuden ja avoimuuden toteutumista. Se määrittelee monimuotoisuuden sekä toiminnallisena monimuotoisuutena, joka huomioi yksilöiden erilaiset tarpeet, että yksilöllisenä monimuotoisuutena partion jäsenistössä todeten, että "olemme monimuotoisia iän, sukupuolen, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon ja vakaumuksen, mielipiteiden, vammojen, terveydentilan, seksuaalisen suuntautumisen ja monien muiden syiden kautta." Senegalin partiolaisilla ei siis ainakaan toistaiseksi ole vastaavia linjauksia, joissa pyrkimys tasa-arvoon tarkoittaa myös seksuaalivähemmistöjen tasa-arvon tunnustamista ja siihen pyrkimistä niin partiotoiminnassa kuin laajemmin yhteiskunnassa.

Seminaari saatiin päätökseen sunnuntaina iltapäivällä. Ennen lähtöä osallistujista otettiin yhteiskuva, syötiin hyvin ja laulettiin lähtölaulut. Itse olin hyvillä mielin uusista tuttavuuksista ja käydyistä keskusteluista. Olen itsekin täällä oppimassa sekä omasta että paikallisesta kulttuurista.

Bongaa kuvasta Rufisquen ja Mboron koordinaattorit Sadikh Ndoye ja Mansour Deme, ohjelmavastaava Abdou Toure ja kumppanuusvastaava Mbakhane Diop

Lippukuntaterveiset

Woomal-lippukuntaterveiset on lähetty paperisena A4-tiedotteena lippukuntapostin mukana. Se kiinnitetään kolon seinälle Woomal-julistepohjaan. Jos lippukunnaltasi puuttuu Woomal-julistepohja, ota yhteyttä projektiryhmään.

Toimintaa, begee!

Senegalilaiset tytöt vierailevat parhaillaan Suomessa! Helsingissä järjestettiin nuorten ilmaistapahtuma Begee-festari, ja tytöt ihmettelivät hauskaa senegalilaista menoa Helsingissä. Jotta kaikki pääsisivät mukaan festaritunnelmiin, loppusyksystä Begee-ohjelmapaketti rantautuu myös lippukuntiin.

Kouluvierailuilla Edith ja Awa ovat keskustelleet Senegalin kulttuurista, koulujärjestelmästä ja muista esille nousseista aiheista. Onko sinulla kysymyksiä tytöille? Keskustelua voi jatkaa vaikka Facebookissa (facebook.com/woomal). Lisäksi vartiosi voi kirjoittaa kirjeen Senegaliin, ota yhteyttä: woomal@partio.fi


Leirielämää ja telttoja!

Kuvassa on pieni leiriläinen Jappalante-leirillä 2012. Jappalante-leiri järjestetään vuosittaisten sateiden aiheuttamista tulvista kärsineiden alueiden lapsille. Tulvaleiri tarjoaa heille paikan, missä saavat olla ilman huolia, joten leiri tuo hymyn takaisin lasten huulille.
Tänäkin vuonna Senegalin partiolaiset järjestävät Jappalante 2013 -leirin Suomen Partiolaisten tuella. Leirielämää vaikeuttaa kuitenkin materiaalin puute. Ensimmäinen lahjoitettu Niger-teltta lähti syyskuun alussa Senegaliin, kiitos Helsingfors KFUK/M Scouter!



Onko lippukunnallasi ylimääräisiä, ehjiä telttoja? Telttojen avulla Senegalin partiolaiset pääsisivät myös leireilemään, ota yhteyttä woomal@partio.fi


Woomal-leirille Senegaliin!

Haluaisitko kokea itse afrikkalaisen leirin tunnelman? Partioleiri Senegalissa on kaikkea muuta mihin olet Suomessa tai Euroopassa tottunut! Woomal-leiri on työleiri, jolla tehdään palvelutehtävä paikallisen yhteisön hyväksi. Edellisillä leireillä on muun muassa istutettu puita, mangrovea ja osallistuttu koulutuskeskuksen rakentamiseen. Vuonna 2014 juhlitaan myös Wergujaram-hankkeen 25-vuotisjuhlaa, joka näkyy varmasti leirin ohjelmassa. Oletko valmis tarttumaan kuokkaan tai vasaraan ja tekemään hyvän työn Senegalissa? Samalla pääset maistamaan senegalilaista ruokaa, kokemaan vieraanvaraisuuden ja tutustumaan afrikkalaiseen rummutukseen iltanuotiolla.

Leirinjohtaja on kahdella Woomal-leirillä käynyt konkari Tapio Värri. Leiri järjestetään elokuussa 2014. Tule mukaan, lisätiedot: tapio.varri@gmail.com


Woomal 2 online!

Oletko jo vieraillut Woomalin nettisivuilla  (woomal.partio.fi) ja ottanut uudet ohjelmavinkit talteen?

Uusimmat Woomal-kuulumiset löydät Facebookista (facebook.com/woomal)

Senegalissa kuvatut videot löytyvät Youtubesta!
youtube.com/partioscout -> ”Woomal 2” –alkuiset videot

Awa ja Edith: senegalilaisten ajatuksia Suomesta

Awa (vas.) ja Edith (oik.)

Awa ja Edith ovat 20-vuotiaita senegalilaisia partiolaisia, jotka vierailivat Suomessa kolmen viikon ajan. He osallistuvat kotipaikkakunnallaan aktiivisesti Woomal-toimintaan ja Suomessa he kertoivat senegalilaisesta kulttuurista sekä tutustuivat suomalaiseen koulu- ja partiomaailmaan. Vierailun tarkoituksena oli luoda mahdollisuuksia kulttuurienväliselle vuoropuhelulle ja molemminpuoliselle ymmärrykselle.

Olemme todella iloisia Suomen vierailusta, sillä Suomi on hieno maa. Täällä on toimiva infrastruktuuri ja Suomessa kunnioitetaan liikennesääntöjä sekä pidetään huolta myös vammaisista.

Meille ilmasto syyskussa oli sopiva, sillä ei ollut vielä liian kylmä. Saavuttuamme Helsinkiin, menimme ensin junalla Keravalle, jossa vietimme neljä päivää. Ihmettelimme aluksi, kun ulkona ei ollut ihmisiä ja myös sauna oli aluksi outo kokemus. Lopulta kuitenkin pidimme saunasta ja kävimme siellä usein. Keravalta lähdimme Turkuun viikonlopuksi ja tykkäsimme kovasti vierailustamme museossa, Partiopopissa ja Mahdollisuuksien torilla. Palasimme Helsinkiin Begee-festareille, jossa muun muassa letitimme suomalaisten hiuksia ja katsoimme Woomal-videoita. Sen jälkeen lähdimme Tampereelle, jossa vierailimme kouluissa ja lippukuntien kokouksissa, kävimme jopa yliopistossa. Eniten meitä ihmetytti Tampereella kotieläimet talossa. Senegalissa eläimet ovat vain pihalla, ja emme olleet ikinä nukkuneet samassa huoneessa kissojen ja koiran kanssa. Tampereelta jatkoimme Loimaalle, jossa olimme maatilalla. Vietimme hauskan viikonlopun sudenpentujen kanssa metsässä, vierailimme eri perheiden luona ja vanhusten palvelutalossa. Lappeenrannassa kävimme vanhassa kaupungissa ja vierailimme myös kouluissa ja lippukunnissa.

Partio on melkein samanlaista Senegalissa ja Suomessa, mutta Suomessa partiossa on paljon enemmän lapsia. Suomen koululuokissa on taas paljon vähemmän oppilaita kuin meillä Senegalissa. Partiolaiset olivat todella varautuneita ja ujoja, mutta ymmärrämme kuitenkin, sillä he ovat vielä lapsia. Ujoudesta huolimatta he esittivät meille kysymyksiä, joihin vastailimme.

Matkan aikana majoituimme eri perheissä ja kaikki olivat todella mukavia. He kertoivat meille suomalaisesta elämästä ja halusivat oppia lisää Senegalin kulttuurista. Ruoka oli todella erilaista, kuin kotona Senegalissa, mutta matkan aikana totuimme myös siihen. Oli mielenkiintoista maistaa myös muita ruokia kuin "thieb bu djenne" (Senegalin kansallisruoka). 

Senegalissa Woomal 2 perustuu ympäristökasvatukseen, jota tehdään eri aktiviteettien avulla, mm. puiden istutus, ympäristövalistus, ympäristöaiheiset elokuvanäytökset ja kotivierailut. Suomessa taas Woomal 2 järjestää globaalikasvatusta, ja sen ansiosta mekin saimme tutustua suomalaisiin nuoriin ja heillä oli mahdollisuus oppia meiltä. Suomessa ei tarvitse järjestää yhtä paljon ympäristöaktiviteetteja, sillä teillä on toimiva jätteenkierrätysjärjestelmä ja metsää on paljon. Senegalissa on paljon enemmän ympäristöongelmia.

Mitä senegalilaiset voivat oppia suomalaisilta?
- aikakäsityksen, liikennesääntöjen ja vammaisten kunnioittamisen

Mitä suomalaiset voivat oppia senegalilaisilta?
- kärsivällisyyttä

Kirjoittaneet Awa ja Edith 26.9.2013 (käännetty ranskasta)
                                                                                                                          

Leiritunnelmia viikonlopulta

Lähdin viikonlopuksi takaisin leirille Rufisquen koordinaattorin Babacarin kanssa, koska hänen oli tarkoitus vetää lapsille Woomal-aktiviteetteja. Liityimme muiden seuraan Dakarin luonnonpuistossa, Parc de Hann:ssa, johon leiriläiset tutustuivat lauantaina. Puistossa on muun muassa puutarha ja eläintarha, ja partiolaiset ovat myös järjestäneet leirejä alueella. Guediawayessa leirilämä jatkui. Pitkän retkipäivän päätteeksi ohjelmassa oli vain illallinen, rentoutumista ja videonäytöksiä ulkona. Woomal-hanketta esiteltiin lapsille videoiden avulla, ja heiltä kyseltiin samalla asioita ympäristösuojeluun liittyen. Mikrofoniin puhuminen oli lapsille uutta ja he olivat innoissaan, kun kuulivat äänensä kaiuttimista. Illalla valmisteltiin myös sunnuntain lasten parlamentin äänestyspäivää kuvaamalla vaalivideoita ja kuuntelemalla ehdokkaiden puheita.

Sadikh Ndoye aloittamassa Woomal-hankkeen esittelyä

Hikisen ulkona nukutun jälkeen sunnuntai jatkui lauantaitakin kuumempana. Aamu käynnistyi peseytymisellä ja aamupalalla, jonka jälkeen ohjelmassa oli kädentaitojen harjoittelua työpajoissa. Olimme tutustumassa työpajaan, jota on tarkoitus alkaa käyttämään myös Woomal-aktiviteeteissa. Aluksi lapset keräsivät lähiympäristöstä muovipusseja, joissa on ollut vettä. Näistä mainitsinkin aiemmassa blogitekstissä. Muovipussit huuhdeltiin ja kerättiin yhteen pöydälle. Aluksi keskusteltiin yhdessä muoviroskien aiheuttamista ongelmista. Tämän jälkeen muovipusseista ja sanomalehdistä valmistettiin vetäjän johdolla pienet pussukat, jotka jokainen sai pitää itsellään. Näin opeteltiin kierrättämään muovijätettä, jota on massoittain pitkin kadunvarsia.

Mborosta saapunut O.G. keskustelee lasten kanssa muoviroskista 

Leirin vetäjät alkoivat olla todella väsyneitä, koska moni on viettänyt koko lomansa partioleireillä. Lasten kanssa touhutessa hiki valuu tauotta. Me hyppäsimme Rufisquen bussiin ruokailun jälkeen ja unen tuloa ei tarvinnut illalla odotella. Vesikatko alkoi uudestaan perjantaina (nyt eletään keskiviikkoa), ja paikalliset kulkevat taas kanistereineen pitkin katuja kysellen, tietääkö joku mistä saisi vettä. Kukaan ei enää tiedä, puhuvatko viranomaiset totta vai palturia, ja ovatko korjaustyöt ylipäätään käynnissä. Emme voi kuin odottaa.

Tulvaleiri Guediawayessa

Olen viettänyt kaksi edellistä päivää Guediawayen lähiössä, joka sijaitsee jossain Dakarin ja Rufisquen välillä. Senegalin partiolaiset ovat jälleen järjestäneet köyhien lähiöperheiden lapsille leirejä, sillä heidän kotinsa ovat tulvavesien vallassa. Lapset pääsevät kymmeneksi päiväksi kuiviin olosuhteisiin, he saavat vettä ja ruokaa ja oppivat partioaktiviteettien kautta monia hyödyllisiä taitoja mm. terveyteen ja ympäristönsuojeluun liittyen. Lapset ovat virallisesti  6-17 -vuotiaita, mutta mielestäni mukana on nuorempiakin. Tällä leirillä heitä on n. 300, joten järjestäjillä on aikamoinen vastuu hoidettavanaan. Osalle järjestäjistä leiri on jo kolmas peräkkäin, eivätkä he ole käyneet välillä edes kotonaan. He laittavatkin itsensä sataprosenttisesti likoon lasten hyväksi. Vaikka kyse on partion organisoimasta leiristä, lapset eivät ole partiolaisia. Tämä onkin monelle lapselle ja perheelle ensimmäinen kosketus partioon ja moni liittyy jäseneksi leirin jälkeen.

Paikalliset partiolaiset ovat työskennelleet usean päivän ajan, jotta lapset pystyttiin ottamaan vastaan keskiviikkona. Ohjelmassa oli lähinnä käytännön asioiden opettelua, ryhmäytymistä ja avajaisseremonia. Lapset on jaettu ryhmiin (sous camp) ikäluokittain ja jokainen ryhmä on valinut itselleen nimen ja tunnushuudon. Osalle lapsista vanhemmista eroaminen oli vaikeaa, mutta alkuillan seremoniassa tunnelma oli jo korkealla. Ohjelman suunnittelijan, myöskin Woomal 2 -hankkeessa toimivan Abdou Touren mukaan yhtenä periaatteena leirillä on, etteivät lapset ole hetkeäkään toimettomina. Levätä toki saa ja pienimmät ottavat päiväunia, mutta muuten heillä on oltava jotain järkevää tekemistä. Monien lähiöiden lasten arki kuluu kaduilla, mutta leirillä he ovat jatkuvassa valvonnassa ja oppivat samalla paljon uutta.

Leirin ensimmäisinä päivinä ohjelmassa on ollut esimerkiksi hampaiden ja käsien pesun opettelua, jalkapallon pelaamista, tietovisoja hygieniasta ja kädentaitojen harjoittamista. Varsinaisia Woomal-aktiviteetteja on luvassa ainakin lauantaina ja sunnuntaina Rufisquen uuden koordinaattorin Babacarin johdolla.

Leirillä olen tutustunut jälleen kymmeniin uusiin aurinkoisiin ihmisiin, joista kouralliseen vähän paremmin. Olen ollut mukana jakamassa tarvikkeita, kuten patjoja, hyttysverkkoja ja roskiksia. Lisäksi olen tallentanut leiritunnelmia kameralla. Toistaiseksi tämä tarpeellinen ja kätevä tietotekniikka ei kuitenkaan toimi kuvien siirtämisen kanssa kovin kätevästi. Lisäksi päiviin on kuulunut aktiviteetteihin tutustumista, muiden partiolaisten kanssa hengailua ja monenmoisia keskusteluja.

Leirille ja sieltä takaisin kulkeminen on ollut uuvuttavaa, sillä lähipäivien myrskyt ovat pitäneet tulvavedet kaduilla. Eilen otimme viimeisen bussin Guediwayesta kohti Rufisquea kahdeksan maissa, mutta muutaman mutaan juuttumisen, ruuhkien ja bussin hajoamisen jälkeen olimme perillä vasta yhdentoista jälkeen. Matkaa ei ole kilometreissä edes pariakymmentä. Perillä vastassa olivat kuitenkin kaikki tutut kasvot, ja tietysti muutamat uudet, minulle säästettyä ihanaa lämmintä ruokaa, teetä ja ilouutinen: vettä tulee taas putkista! Ylitin myös itseni ja menin suihkuun, vaikka torakat vilistivät lattialla.

Tänään selvisin omin neuvoin Dakariin toimistolle "comme une grande", kuin iso tyttö, kuten lähtiessä Rufisquesta talolta huudeltiin. Tänään matkaa hidastivat Rufisquessa tulvivat tiet, asfalttityöt ja ennen Dakaria kuorma-auto-onnettomuus. Joka kerta perille päästessä ehjänä olo on onnekas ja kiitollinen, vaikka olisin tunnin tai pari myöhässä.