Woomalia ja jättiläisheinäsirkkoja Diourbelissa (varoitus: pitkä postaus, varaa eteesi kahvi- tai teekuppi!)

Viime viikko vierähti sisämaassa Diourbelissa hankepaikkakuntavierailulla. Mukaani lähti myös Sadikh täältä Rufisquesta. Koordinaattorit ovat kovin vähän tekemisissä toistensa kanssa, joten myös heille tämä oli oiva tilaisuus vaihtaa kuulumisia ja ideoita työhön liittyen. Maanantaina lähdimme liikenteeseen kahdeksan maissa, nappasimme kadun varrelta aamupalaksi suklaatäytteiset patongin puolikkaat ja hyppäsimme bussiin. Tilaa oli alkumatkasta vielä ruhtinaallisesti, ja sain rauhassa katsella maisemia luurit korvilla. Matkustaminen kun ei täällä ole aina kovin rentoa kuumassa ja täydessä bussissa. Parissa tunnissa olimme perillä Diourbelissa, ja meitä oli vastassa aurinkoinen Mbaye Faye.

Tyypillinen lounas damada, riisiä, kalaa, kasviksia ja tulinen kastike

Mbaye esitteli meille toimistonsa

Asuimme viikon toimistolla, josta minä sain oman huoneen ja miehet jakoivat toisen huoneen keskenään. Aamupalat ja illalliset valmistimme itse pihalla kaasulla, ja maittavan lounaan meille taikoivat päivittäin naapuriperheen naiset. Etukäteen minua varoiteltiin kuumuudesta, ja lämpötilat olivatkin edellisellä viikolla huidelleet lähes 40 tienoilla. Sisämaassa ilma on kuitenkin kuivempaa kuin meren rannalla Rufisquessa ja Dakarissa, ja sää olikin huomattavasti miellyttävämpi kuin odotin ! Auringon laskettua ilma viilenee selkeämmin, ja nukuin pari yötä jopa ilman tuuletinta. Hyttysiä löytyi kyllä Diourbelistakin. Ja torakoita, sammakoita, koppakuoriaisia ja jättimäisiä heinäsirkkoja, jotka hyppivät holtittomasti päin, ja jotka keplottelivat itsensä huoneeseeni. Kiitos moskiittoverkkojen olemassaolosta !!

Toimistolla työskentelee Mbayen lisäksi FONEES-kassan työntekijä Fatou Séne, johon tutustuin niin ikään viikon aikana. Toimistojen ja kahden muun huoneen lisäksi pihapiirissä on iso sali, jota käytetään mm. seminaareissa, partiokokouksissa sekä paikallisten taekwondo-harjoituksissa, sekä suihku- ja vessatilat. Rufisquessa olikin jälleen vesikatko koko viime viikon jatkuen osittain edelleen, mutta Diourbelissa veden kanssa ei ollut ongelmia. Käytimme tosin pullovettä , koska paikallinen vesi on todella pahanmakuista ja suolaista. Omatuntoa kolkutteli jälleen, mutta ostimme vettä isoissa 10 litran pulloissa, jotta muovijätettä tulisi edes vähän vähemmän. Isoja pulloja täytetään myös monta kertaa uudelleen.

Fatou Sene toimistossaan 

Viikon aikana Mbaye esitteli meille kaupunkia ja kertoi paljon työstään. Vaihdoin kuulumisia myös Tallan kanssa, jonka tapasin Suomessa viime syksynä. Olimme mukana Woomal-aktiviteeteissa useana päivänä. Todella mielenkiintoinen tilaisuus oli esimerkiksi paikallisen partiolaisen kotona järjestetty keskustelu jätevesien käsittelystä kotitalouksissa. Ylipäätään tällä tavalla järjestetyt tilaisuudet partiolaiselle ja koordinaattorille tutuissa paikallisyhteisöissä ovat hedelmällisiä. Tietoon suhtaudutaan huomattavasti positiivisemmin ja avoimemmin kommunikoitaessa henkilön kanssa, joka on itsekin osa samaa yhteisöä. Täysin ulkopuolinen taho näyttäytyy paikallisille usein jossain määrin epäilyttävänä ja omia etujaan ajavana.

Partiolainen Djily Diallo kutsui paikallisia kotiinsa keskustelemaan jätevesistä

Paikalla oli kolmisenkymmentä henkeä ja ihmiset osallistuivat innokkaasti keskusteluun. Myös minä osallistuin ranskaksi, jonka muut sitten tulkkasivat edelleen wolofiksi. Ihmiset kaatavat käytetyt likaiset vedet suoraan kaduille, mikä saastuttaa maaperää ja levittää sairauksia kuten malariaa. Viemäröintejä ei Diourbelissa ole tehty, koska siihen ei ole rahaa. Väliaikaisena ratkaisuna osa paikallisista käyttää maakuoppia, johon jätevedet kaadetaan omassa pihapiirissä. Moni kertoi myös käyttävänsä  pyykki- ja tiskivedet pihan kasvien kasteluun.

Madame Samb esitteli meille ympäristöministeriön alaista paikallisjaostoa

Keskiviikkona kävimme tutustumassa ympäristöministeriön alaiseen paikallisjaostoon (La division de l’Environnement de Diourbel), jonka kanssa hankkeessa tehdään yhteistyötä. Madame Samb otti meidät vastaan ja esitteli jaoston toimintaa. Paikallisten käytössä on ympäristönsuojeluun liittyviä materiaaleja ja siivoustarvekkeita, joita saa lainata ilmaiseksi. Esimerkiksi kouluissa on järjestetty näin siivoustalkoita. Mbaye puolestaan jakaa myös heille tietoa ympäristön tilasta ja vaikuttamismahdollisuuksista, joita hän saa projekteissa paikallisten kanssa työskennellessään.

Aamupalalla leiritunnelmissa

Koulutuksessa mukana "keltaisten" eli nuorimman ikäkauden ryhmän kanssa

Viikonloppuna osallistuimme partioleirille, jossa koulutettiin laumanjohtajia. Ilokseni mukana oli myös tuttuja syyskuiselta Guediawayen tulvaleiriltä. Mbayen ansiosta leiriohjelmaan oli sisällytetty Woomal-aktiviteetteja. Katsoimme videoita muovijätteiden aiheuttamista ongelmista, keskustelimme aiheesta yhdessä ja lisäksi nuorten tuli soveltaa tietoa vastuullaan olevan ikäkauden ohjelmaan. 

Alioune Ndiay ohjeistaa leiriläisiä ennen Woomal-videoprojisointia

Viimeiset yöunet jäivät lyhyiksi, koska istuimme pihalla aamuyön tunneille saakka väitellen mm. rapin universaaliudesta ja keitellen mausteista kuumaa maitoa, lait chaud’ta. Sunnuntaina lähdimme aamupalan jälkeen kohti Rufisquea. Paluumatka oli menomatkaa hikisempi ja kesti yli kolme tuntia, ja perillä meitä odotti vesikatkosta kärsivä kaupunki. Kotiin oli kuitenkin kiva palata, kun tuttujen kanssa vaihdettiin kuulumisia ja naapurit ja hedelmä- ja leipämyyjät kyselivät, missä olin ollut viikon, kun minua ei ollut näkynyt. Sosiaalinen kontrolli niin hyvässä kuin pahassa on aika tehokasta täällä etenkin toubabin ollessa kyseessä ! 

Diourbelin uusi paikalliskoordinaattori

Vietin viime viikon Diourbelissa, joka on yksi Woomal-hankkeen paikkakunnista. Aloitan raportoinnin täällä blogin puolella julkaisemalla paikalliskoordinaattorin haastattelun. Haastattelin häntä yhtenä iltapäivänä samalla, kun keittelimme teetä lounaan jälkeen.

Esittelisitkö itsesi näin aluksi!

Nimeni on Mbaye Faye ja 25-vuotias Senegalin partiolainen. Työskentelen tällä hetkellä täällä Diourbelissa paikalliskoordinaattorina, mutta kotikaupunkini on oikeastaan Gossas, jonne täältä on matkaa vajaat 30 kilometriä. Aloitin työni heinäkuussa edellisen koordinaattorin Tallan jalanjäljissä. Partioon olen päätynyt vasta myöhemmällä iällä veljeni ja musiikkiharrastuksemme kautta. Olen 16-19 –vuotiaiden nuorten johtaja. Ikäkauden nimi on wolofiksi Toor-Toor wi ja nuoria kutsutaan nimellä Jambar.

 

Mbaye vetämässä keskustelua jätevesien käsittelystä

Miten päädyit tähän tehtävään ?

Oikeastaan kuulin muilta, että tänne haettiin uutta paikalliskoordinaattoria. Tunsin paljon ihmisiä täältä, ja paikalliset kannustivat minua hakemaan tehtävää. Hakijoita tälle paikkakunnalle oli kaksi ja lopulta minut valittiin. Kiinnostuin tehtävästä, koska partiotoiminnassa on aina kyse myös ympäristöstä. Partiosta ei voida edes puhua, ellei oteta samalla huomioon ympäristöä. Täällähän oli käynnissä toinenkin ympäristönsuojeluhanke ennen Woomalia, joten tämä oli luonnollinen jatkumo jo aloitetulle työlle. Sanoisin siis, että hain tehtävää myös rakkaudesta ympäristöämme kohtaan.

Millaisia ympäristöngelmia Diourbelissa yritetään ratkaista ?

Yleinen roskaaminen ja jätehuollon puute aiheuttavat ongelmia. Jätevesiä ei käsitellä mitenkään ja ihmiset kaatavat ne suoraan kadulle. Täällä on istutettu paljon puita, mutta ihmiset on vaikea saada ymmärtämään, että puista täytyy huolehtia myös istuttamisen jälkeen esimerkiksi kastelemalla.

Millaisia ovat työpäiväsi ?

Työskentelen usein täällä toimistolla, koska olen Diourbelin ainoa paikalliskoordinaattori. Yövyn usein täällä, mutta toisinaan menen yöksi kotiin Gossasiin. Teen paljon raportintia ja taloushallinnon tehtäviä. Woomalin ohella työskentelen kahdessa muussa hankkeessa, joissa taistellaan malariaa ja aidsia vastaan. Lisäksi pidän yhteyttä yhteistyökumppaneihimme ja vierailen paikallisten perheiden luona. Järjestän itse Woomal-aktiviteetteja ja avustuksellani laumanjohtajat voivat vetää aktiviteetteja myös omatoimisesti. Työn puitteissa olen päässyt matkustamaan jonkun verran myös muille paikkakunnille.

Mbaye teenkeittovuorossa

Mitä odotat hankkeelta ensi vuoden osalta?

Mielestäni meidän olisi suunnattava katseita uusiin tavoitteisiin. Toivon, että saamme paikalliset ihmiset osallistumaan entistä aktiivisemmin. Olisi tärkeää päästä entistä lähemmäs paikallisyhteisöjä ja kannustaa heitä kehittämään uusia ratkaisumahdollisuuksia. Pelkkä ulkoa tuleva apu ei useinkaan ole riittävää, mutta yhteisöjä on tuettava jakamalla heille tietoa. Diourbelissa toivoisin meidän löytävän lisää yhteistyötahoja. Lisäksi toivon tietysti pääseväni Suomeen ja tutustumaan Woomal-hankkeeseen siellä!

JOTI-JOTA

Viime viikonloppuna internetissä ja radiossa järjestettiin vuosittainen kansainvälinen partiotapahtuma Jamboree. Nuorilla oli 48 tuntia aikaa kommunikoida muiden maiden partiolaisten kautta esimerkiksi Facebookin, Skypen, jotajoti.org –foorumin ja radioyhteyksien välityksellä.

Ngorin ryhmä osallistui sekä Jotiin että Jotaan

Itse olin mukana tapahtumassa lauantaina Rufisquessa ja Dakarissa ja sunnuntaina vain Rufisquessa. Partiolaisten talolla olimme järjestäneet isoon kokoussaliin useamman tietokoneen webbikameroilla ja internet-yhteydellä varustettuina. Dakarissa käytössä oli EEDS:in päätoimiston tilat niin ikään tarvittavan tekniikan kanssa. Lisäksi teimme yhteistyötä yhden harrastelijaradion (l’Association des Radioamateurs) kanssa.

JOTI käynnissä Rufisquessa 

Viikonlopun aikana kolme pariolaisryhmää osallistui aktiviteetteihin Rufisquessa. Molempina päivinä yksi ryhmä vieraili Dakarissa radion tiloissa, joten he osallistuivat sekä JOTI- että JOTA-aktiviteetteihin. Dakarista kaksi ryhmää osallistui aktiviteetteihin sekä päätoimistolla että radiossa.

Ennen yhteydenottoja harjoiteltiin laitteiston käyttöä

Rufisquen ryhmä harjoittelee Sidyn johdolla koodiaakkosia

Radiossa nuorille selitettiin, kuinka yhteydenotto muihin radioihin tapahtuu antennien ja radiosignaalien avulla. Kaikki opettelivat myös koodiaakkoset, joiden avulla radiossa kommunikoidaan. Yhdistyksen henkilökunnan avustama saimme yhteyden useisiin partiolaisiin eri puolilta maailmaa ja kaikki pääsivät vähintäänkin tervehtimään toista nuorta. Yhteys saatiin ainakin Suomeen, Meksikoon, Saksaan, Etelä-Afrikkaan, Iso-Britanniaan. Itse puhuin radiossa etelä-afrikkalaisen kaimani kanssa pienen hetken. Sunnuntaina juttelin Skypellä mm. algerialaisen Imènen kanssa.

Suurelle osalle senegalilaisista nuorista tämä oli ensimmäinen partioaktiviteetti, jossa he ylipäätään kommunikoivat ulkomaalaisten kanssa. Moni oppi myös tervehtimään ja esittelemään itsensä englanniksi, vaikka kommunikointi tapahtui pääasiassa ranskankielisten nuorten kanssa. Viikonloppuna syntyi roppakaupalla uusia kaverisuhteita muiden maiden nuorten kanssa ja moni on jatkanut yhteydenpitoa tapahtuman jälkeenkin esimerkiksi Facebookissa.    

Ulkona käytiin katsomassa antennien suutaamista

Tabaski senegalilaisessa perheessä

Lampaan teurastaminen hoidettiin etupihalla

Viime keskiviikkona 16.10. vietettiin muslimien tärkeintä juhlaa tabaskia. Osa juhli jo tiistaina, mutta suurin osa senegalilaisista vasta keskiviikkona. Minut oli kutsuttu yhteen jos toiseenkin perheseen, mutta halusin pysyä yhdessä paikassa koko päivän. Olin nimittäin ensimmäisessä kunnon kuumetaudissa juuri ennen juhlaa, mutta onneksi kyse ei ollut malariasta, ja kuume laski ennen keskiviikkoa. Taudin aiheuttaja jäi mysteeriksi, ja jätin myös lääkärin minulle arpomat antibiootit syömättä.

Miss valmistaa maksan seuraksi marinoitua sipulia

Vietin ensimmäisen tabaskini kaverini Foxin perheen luona. Hän tuli hakemaan minut kahdeksan jälkeen, joten pääsin näkemään juhlan valmistelua aamusta alkaen. Lammas oli vielä etupihalla elävänä, mutta sipulien, valkosipulien, porkkanoiden ja muiden juuresten kuoriminen ja pilkkominen oli täydessä vauhdissa. Osa perheestä asuu ulkomailla ja paikalla oli tällä kertaa kaverini äiti, sisko ja eno perheineen. Myös liuta muita sukulaisia kävi pistäytymässä päivän aikana. 

Vietimme päivää lähinnä musiikkia kuunnellen ja jutellen, kun perheen naiset valmistelivat ateriaa. Minun ei annettua osallistua ruoanlaittoon, koska olin heidän vieraanaan. Onneksi vein sentään mukanani kassillisen hedelmiä jälkiruoaksi. Juhla-ateria syötiin vasta viiden aikaan, mutta sitä ennen aamulla oli jo syöty isot annokset eraanlaista puuroa, lakh, paksulla vaniljaisella maitokastikkeella ja iltapäivällä grillattua maksaa marinoitujen sipulien kanssa. Itse juhlapöydässä tarjolla oli tietysti lammasta, ranskalaisia, erilaisia salaatteja, kananmunaa, papuja, sipulikastiketta, majoneesia ja tietenkin perinteisiä kotona valmistettuja nektareja esimerkiksi bissapista ja inkivääristä. Ruoan jälkeen huilailtiin vähän lisää hedelmiä syöden ja teetä juoden.

Perinteiset tabaski-asut

Illan suussa vaihdettiin sitten juhlavaatteet päälle. Minun asuni oli lainassa tutulta perheeltä, koska räätälit olivat kiireisiä, enkä olisi ehtinyt saada mieleistäni asua juhlaan mennessä. En tiedä, onko juhlamekolle uudelleen käyttöäkään, joten siinä mielessä lainaaminen oli myös ekologista. Kuten perinteeseen kuuluu, illalla naapurit ja ystävät lähtevät kyläilemään ja pyytävät toisiltaan anteeksi huonoja tekoja ja puheita kuluneelta vuodelta. Kaikki sanoivat siis wolofiksi toisilleen dèwèneti balma akh. Lähdimme kaverini kanssa kortteliin, jossa hän on kasvanut ja jossa edelleen suuri osa hänen kavereistaan asuu. Ilta vaihtuikin lopulta aamuyöksi ulkona istuskellessa ja taas kerran teetä keitellessä. 

Torstaina kaupunki oli hiljainen, eikä juuri kukaan ei mennyt töihin, vaikka pyhää ei virallisesti vietettykään. Kotitalolle palasi hiljalleen porukkaa, ja illalla lähdimme syömään tuttavaperheen luo itäpuolelle kaupunkia. Juhlan jälkeen voin vain todeta, ettei senegalilaisten terangalle eli vieraanvaraisuudelle mikään vedä vertoja! 

Viikonloppu osa 2: Woomal-aktiviteetteja nuorten leirillä La Somonessa

Lauantai-iltana kesken seminaarin suuntasimme Rufisquen koordinaattorin Sadikhin kanssa n. 60 km etelään, La Somonen kylään la Petite Côte'lle, joka kuuluu maan eniten turisteja puoleensa vetäviin alueisiin. Kohteena meillä oli kuitenkin nuorten leiri, johon menimme pitämään Woomal-videoprojisoinnin. Automatkat pimeällä ovat kai sillä vältä näitä -listalla, mutta auringon laskettua liikenne kulkee sujuvammin ja matkan teko on huomattavasti viileämpää. Tosin katuvaloja ei ole, ihan kaikissa autoissa valot eivät toimi, vastaan tulevien kaistaa käytetään mahdollisimman paljon, tien varrella on lisäksi pitkin matkaa jalankulkijoita ja eläimiä, ja mites ne turvavyöt? Kanssamme matkaa teki nuori mies sekä liikennettä pelkäävä äiti kahden lapsensa kanssa. Radio soitti wolofinkielistä räppiä, ja Rufisquen ränsistyneet talot vaihtuivat vehreisiin maisemiin. Matkalla pysähdyimme hetkeksi, kun kuljettaja osti bensaa, ei bensa-asemalta vaan trokareilta, jotka tuovat polttoainetta laittomasti Malista. N. 50 km taitoimme taksilla ja vaihdoimme minibussiin viimeiselle 10 km matkalle. Täydessä taksissa matkan hinta yhdeltä hengeltä oli 1700CFA ja bussiosuus 300CFA. Yhteensä siis vähän yli 3€.

Saavuimme perille pimeällä ja suuntasimme aukiolle, jossa tapasimme tutut leiriläiset. He olivat tuoneet tekniikan paikalle, ja sähköt saimme vedettyä yhdestä talosta aukion laidalta. Tuoleja kannettiin ulos niin ikään viereisistä taloista. Harvoin työreissuilla Suomessa on yhtä rentouttava tunnelma. La Somonen kadut ovat hienoa hiekkaa ja vaikka merta ei näkynyt, se kuului ja tuoksui. Kirkkaan tähtitaivaan alla, aukion laidalla lapset leikkivät, ja yömyöhään työskentelevän räätälin ompelukone nakutti tasaiseen tahtiin. Paikalle kerääntyi leiriläisten lisäksi hyvä joukko paikallisia ihmettelemään ja keskustelemaan. 

Sadikh kyseli paikallisilta ympäristöongelmista

Puhumisen meidän osalta hoiti tietenkin Sadikh, koska omat wolofin taitoni vaativat vielä aika lailla harjoitusta. Paikalliset nostivat esiin muun muassa muoviroskien ongelman, mikä ei ole ollenkaan yllättävää. He olivat jo järjestäneet siivoustalkoita, mutta halusivat korostaa, että siivousta tärkeämpää olisi ensi kädessä olla roskaamatta. He olivat myös perustamassa jonkinlaista paikallista ympäristöjärjestöä, joten aivan nollatilanteessa ei tällä paikkakunnalla olla!

Paluumatkalla väsytti jo melkoisesti, mutta sade, radion mukana laulava vieruskaveri ja todella epävarma kuski, joka painoi jarrua joka kerta toisen auton tullessa vastaan, pitivät minut tehokkaasti hereillä. Kahden aikaan pääsin nukkumaan, ja sunnuntaina heräsin seitsemän jälkeen seminaarin viimeiseen päivään.

Toisinaan töitä tehdään koko viikonloppu ja seuraava viikko aloitetaan vapaapäivällä tai parilla. Jos aamulla nukuttaa, menet töihin sitten joskus, kun olet herännyt. Työajat ovat täällä melko liukuvat! Minulla tosin työmatkaa ei läheskään joka päivä ole, kun asun ja teen töitä samassa pihapiirissä. Kertaakaan en ole myöskään selvinnyt esimerkiksi Dakarin toimistolle sovittuun aikaan milloin mistäkin syystä, mutta yleensä suurin epävarmuustekijä on liikenne. Ja yleensä myös kaikki muut ovat myöhässä.

Parempilaatuisia kuvia tulossa, jos tekniikka on puolellamme!

Viikonloppu osa 1: keskustelua mm. seksuaalikasvatuksesta

Rufisquen partiolaisten talolla oli torstaista sunnuntaihin tavallista enemmän elämää, sillä täällä järjestettiin seminaari partion Nuorten ohjelmasta (Programme des Jeunes). Myös minut kutsuttiin mukaan, ja samalla pääsin sisälle järjestön hallinnolliseen ja rakenteelliseen puoleen. Tarkoituksena oli laatia ehdotus ohjelman päivittämiseksi, sillä se on viimeksi ajantasaistettu vuonna 1998. Muutoksia kaivataan, koska käsitys nuoruuden ja lapsuuden rajoista on muuttunut, eivätkä partion ikäkaudet ole pysyneet tässä muutoksessa mukana. Seminaarissa syylliseksi nostettiin mediat, joiden kautta kaikki erilaiset mallit ja mielikuvat leviävät nopeasti. Samasta syystä maassa ei kuulemma ole enää tabuja(!!!). Luullakseni kehitys on ollut samansuuntaista muuallakin kuin Senegalissa. Suomessakin puhutaan siitä, kuinka lapset eivät ole lapsia yhtä kauan kuin aiemmin, ja siitä kuinka nuoret aikuistuvat yhä aikaisemmin. Tämä asettaa haasteita pohdittaessa, millaisia tavoitteita kullekin ikäryhmälle tulisi asettaa. 

Yhtenä mielenkiintoisena yksityiskohtana käydyistä keskusteluista nousi esiin nuoruuden määrittely Senegalissa ja Afrikassa ylipäätään verrattuna Eurooppaan. Meillä nuoruuden katsotaan päättyvän viimeistään 30-vuotiaana, kun taas Senegalissa ylärajana pidetään jopa 35 ikävuotta. Tällaiset erot eri maiden järjestelmissä aiheuttavat toisinaan haasteita kansainvälisissä partiotapahtumissa kuten leireillä. Täällä kaiken lisäksi partiolaisina mukana saattaa roikkua suurikin joukko "nuoria", jotka ovat jopa yli 40-vuotiaita. Kyse kun on nuorisojärjestöstä. Partiolaiset ovat kasvaneet niin kiinni toimintaan, etteivät halua lopettaa. Mukana voisi toki olla muutenkin kuin nuorten ohjelmassa, mutta toistaiseksi asiaan ei ole puututtu voimakkaasti. 

Tapasin mm. Mboron koordinattori Mansour Demen (kuva Sadikh Ndoye)

Todistettavasti mukana seminaarissa (kuva Sadikh Ndoye)

Seminaarissa siis laadittiin ehdotus ohjelman uudistamiseksi. Tätä varten työskentelimme ryhmissä, joista kukin vastasi yhdestä ikäkaudesta. Työskentelin itse punaisten ryhmässä, joka on ikäkausista vanhin, 18-25+ -vuotiaat. Erityisesti väänsimme kättä yhdestä osa-alueesta. Osan mielestä muotoilu, jonka mukaan tavoitteena on kunnioittaa ja hyväksyä oma ja muiden seksuaalisuus, voidaan ymmärtää kannustuksena hyväksyä esimerkiksi homoseksuaalisuus, joka on täällä rikos. Siksi he eivät halunneet käyttää sanaa seksuaalisuus ollenkaan. Emme päässeet ryhmän sisällä yksimielisyyteen muotoilusta, enkä ollut paikalla kuulemassa kiivasta keskustelua, jonka kyseinen kohta nostatti, koska lähdimme illalla pitämään Woomal-videoprojisointia nuorten leirille La Somoneen. Tästä on luvassa erillinen postaus huomenna. Minulle kerrottiin, etten ollut yksin puolustamassa muotoilun säilyttämistä, mutta suurimman osan mielestä se ei ollut sopiva kyseisessä kontekstissa, joten se korvattiin sanalla persoonallisuus. Onhan se aikalailla sama asia, joten ongelma ratkaistu, hieno homma! Sentään aiheesta keskusteltiin tai jopa väiteltiin, eikä vain muutettu muotoilua kaikessa hiljaisuudessa, kuten osa ryhmästäni toivoi ja puhui itsekin kuiskaten.

Suomen Partiolaisten systeemiin verrattaessa tämä vastannee kasvatustavoitteita. Ikäkaudet eivät mene ihan yksi yhteen, mutta molemmissa maissa seksuaaliskasvatukseen liittyviä tavoitteita on n. 12-vuotiaista alkaen. Seksuualisesta suuntautumisesta ei puhuta suoranaisesti Senegalin Partiolaisten (EEDS) Nuorten ohjelmassa, eikä Suomen Partiolaisten kasvatustavoitteissa. Kuitenkin esimerkiksi Suomen Partiolaisten Yhteiskunnallisen toiminnan linjauksissa todetaan seuraavaa: "Haluamme, että lapset ja nuoret kasvavat yhteiskunnassa, jossa jokaista kohdellaan tasa-arvoisesti sukupuolestaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan tai alkuperästään riippumatta." Myös Partioneuvoston hyväksymällä Monimuotoisuuslinjauksella tavoitellaan monimuotoisuuden ja avoimuuden toteutumista. Se määrittelee monimuotoisuuden sekä toiminnallisena monimuotoisuutena, joka huomioi yksilöiden erilaiset tarpeet, että yksilöllisenä monimuotoisuutena partion jäsenistössä todeten, että "olemme monimuotoisia iän, sukupuolen, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon ja vakaumuksen, mielipiteiden, vammojen, terveydentilan, seksuaalisen suuntautumisen ja monien muiden syiden kautta." Senegalin partiolaisilla ei siis ainakaan toistaiseksi ole vastaavia linjauksia, joissa pyrkimys tasa-arvoon tarkoittaa myös seksuaalivähemmistöjen tasa-arvon tunnustamista ja siihen pyrkimistä niin partiotoiminnassa kuin laajemmin yhteiskunnassa.

Seminaari saatiin päätökseen sunnuntaina iltapäivällä. Ennen lähtöä osallistujista otettiin yhteiskuva, syötiin hyvin ja laulettiin lähtölaulut. Itse olin hyvillä mielin uusista tuttavuuksista ja käydyistä keskusteluista. Olen itsekin täällä oppimassa sekä omasta että paikallisesta kulttuurista.

Bongaa kuvasta Rufisquen ja Mboron koordinaattorit Sadikh Ndoye ja Mansour Deme, ohjelmavastaava Abdou Toure ja kumppanuusvastaava Mbakhane Diop