Woomal-joulu Senegalissa

Joulusta on vierähtänyt jo tovi, mutta postaus on taas viivästynyt. Woomal-hankkeen toisen johtajan Anun kanssa järjestimme täällä kotona Rufisquessa partiolaisten talolla joulujuhlan suomalaiseen tapaan.

Ylipäätään joulun lähestyminen ei täällä näkynyt juurikaan arjessa. Kadunvarsilla myynnissä olin jonkin verran länsimaisia joulukoristeita ja muovikuusia, mutta yhden yhtä joululaulua ei ainakaan omiin korviini ennen meidän juhlaa kantautunut. Muslimit eivät varsinaisesti vietä joulua, mutta joulupäivä on täälläkin pyhä. 

Suuntasimme jouluaattona aamupalan jälkeen Dakariin ruokaostoksille suureen länsimaiseen supermarkettiin. Sitä etsiessä kävellen aikaa vierähti useampi tunti ja hiki valui, mutta lopulta löysimme perille ja kaupasta kaiken tarvittavan. Aterian valmistamista täytyi pohtia tovi, sillä käytössämme oli ainoastaan kaksi kaasua. Uunia olisimme päässeet lainaamaan kaverin kaverilta, mutta hylkäsimme lopulta ruokalajit, jotka olisivat vaatineet uunissa paistamista. Virallinen Woomal-menu näytti lopulta tältä:

Ateria syötiin tietysti senegalilaisittain isoilta vadeilta

Kanelinen omenaglögi

Ruisvehnäleipä

Valkosipuli-kermaperunat

Paistetut perunat

Savulohi

Suolakurkut

Hillosipulit

Vihersalaatti
Tomaatit

Luumurahka

Tuoreet hedelmät

Limonadit 

Ruokaa ei ainakaan jäänyt paljon jäljelle, joten ehkä toubabit kokkasivat vähintään kohtalaisesti

Oikeasti kynttilänvalossa nuo sohvakasat taustalla eivät ketään häirinneet

Parin tunnin keittiössä häärimisen jälkeen ateria oli vihdoin aseteltu kahdelle suurelle vadille. Suuressa salissa koristelut olivat paikallaan, kynttilät sytytettyinä ja suomalaiset joululaulut kaikuivat kaiuttimista. Itsekään emme tosin niitä jaksaneet koko iltaa kuunnella, ja illan edetessä musiikki vaihtui suomalaiseen ja senegalilaiseen rappiin ja mbalaxiin. Myös suomalaiset piirileikit aiheuttivat naurun pyrskähdyksiä. Juhlinta ja tanssiminen jatkuivat puolille öin, jonka jälkeen siivoilimme vielä paikat kuntoon, koska seuraavana aamuna suuntasimme kohti St. Louisia.

Raahasimme myös äänentoistolaitteet juhlasaliin, jotta saimme kunnon tanssit pystyyn

Vappuhatut ja -pillit sopivat ihan hyvin joulukoristeiden sekaan!

Kaikki kuvat: Ousmane Diallo

Kasvimaa Thièsissä

Mame Ngane, Pape Niang ja Abdou Toure kasvimaalla


Thièsissä sijaitsee partiolaisten toimintakeskus, joka on ollut käyttämättömänä jo pitkään. Woomal-koordinaattori Mansour Déme keksi yhdessä kyläläisten kanssa, että ainakin sen pihan voisi ottaa hyötykäyttöön. Woomalin yhteydessä järjetetään myös mm. luomuviljelykoulutusta, ja kyläläiset voisivat viljellä joutomaalla. Talolla työskentelee vartija, joka hoitaa kastelun ja pitää varkaat loitolla. Piha onkin jo ihan vihreä, ja siellä kasvaa monia hyötykasveja kuten papaija- ja guavepuut. Peltojen tuottaessa hedelmää, kyläläiset voivat ottaa niitä omaan käyttöönsä ja myydä ylimääräiset torilla. Kylän naiset toivoivat vielä lisää mahdollisuuksia työllistyä ja asia on pohdinnassa.

Thiès-Mboro-alueen partiolaisia istuttamassa puita

 Lähialueen koulujen pihoista on pidetty samalla huolta, ja partiolaiset ovat istuttaneet puita tuomaan varjoa oppilaille. Oppilaat pitää vielä opettaa pitämään huolta kasveista ja kastella niitä säännöllisesti.

Lava-auton kyydissä matka sujuu laulaen

Mitä saadaan aikaan roskista?

Mborossa järjestettiin partiojohtajille koulutus kierrätysmateriaalien uusiokäytöstä. Leirin taiteellisena johtajana toimi OG, jolla oli monia hienoja ideoita työstettäväksi. Leirillä harjoiteltiin myös vastuun ottamista. Yleensä kaikki käytännön järjestelyt on hoidettu johtajien toimesta, mutta tällä kertaa olikin toisin. Jos ei ollut ottanut lusikkaa mukaan, joutui syömään käsin tai jos ei ollut patjaa mukana, nukkui ilman sitä. Kenelläkään leiriläisellä ei ollut taskulamppua mukana, joten illat vietetiin aivan pimeässä.

Ensi kerralla he osaavat varmasti varautua paremmin, kun varustelistassa pyydetään ottamaan mukaan "équipement camping au complet" eli kunnolliset leirintävarusteet. 

Telttoja ei yksittäisillä henkilöillä ole, vaan EEDS tuo ne aina tarvittaessa. Teltat oli tälläkin kertaa tuotu Dakarista kaikille leiriläisille, ja mukana oli neljä Suomen Partiolaisten lahjoittamaa kupolia.

Leiriläiset kuuntelevat ohjeita tarkkaavaisesti

Materiaaleina oli mm. vanhoja sukkia, pulloja ja muoviroskia

Khady esittelee askartelemaansa taulua

Mölkky muovipulloista

Abdou esittelee Mölkkyä

Senegalin partiolaisten ohjelmaministeri Abdou Toure oli keksinyt leiriläisille suomalaisen pelin toteutettavaksi. Kilkkeen senegalilaisten delegaation johtajana hän oli tutustunut Suomessa Mölkkyyn ja päätimmekin testata sitä leiriläisten kanssa. Tarvittiin vain muovisia maitopulloja, jotka täytetiin muoviroskalla ja hiekalla, sitten koristeltiin ja numeroitiin. Helppo idea toteutettavaksi missä vain, eikä maksa mitään!

Leiriläiset valmistivat myös mm. pieniä nukkeja, joita myymällä he voivat tehdä pienimuotoista varainhankintaa. Kaikki vaikuttivat todella tyytyväisiltä leirin ohjelmaan ja palasivat kotiinsa mukanaan uusia ideoita täydentämään partio-ohjelmaa.

Pelit käynnissä

Koldan paikalliskoordinaattorin kuulumisia ja Woomal-leirimuistoja

Ennen vuodenvaihdetta kaikki Woomal-hankkeen paikalliskoordinaattorit osallistuivat koulutukseen Rufisquessa partiolaisten talolla. Kaappasin Koldan koordinaattorin haastatteluun koulutuksen päätteeksi.

Esittelisitkö ensin itsesi!

Olen Koldan paikalliskoordinaattori Tamsir Mane ja olen toiminut tehtävässä vuodesta 2009 alkaen, jolloin Woomal 1 -hanke käynnistyi. Hain koordinaattorin tehtävään, koska olin jo ennen projektia huolissani Koldan metsien tilasta. Halusin vaikuttaa työni kautta ympäristön tilaan.

Mikä Koldassa on erityistä hankepaikkakuntana?

Kuten mainitsin meillä on laajoja metsäalueita, joiden suojelu on tarpeen, koska puuta hakataan laittomasti. Lisäksi Gambia-joki on pahoin saastunut, koska ihmiset käyttävät sitä kaatopaikkana. Yhdessä esimerkiksi Maan Ystävien kanssa joen suojelussa on kuitenkin edistytty. Teemme yhteistyötä yhdeksän eri nuorisojärjestön ja naisjärjetöjen kanssa. Siksi toiminta Koldassa on todella aktiivista.

Mikä työssäsi on parasta? Entä haastavinta?

Parasta on ehdottomasti yhteistyö muiden paikallisten toimijoiden kanssa. Lisäksi saan jatkuvasti työkokemusta ja opin uutta ympäristönsuojelusta. Vastaavasti haastavinta on ehdottomasti se, että minulla on suuri vastuu paikkakunnan toiminnasta, joten työ ei ole missään nimessä helppo. Lisäksi aktiviteetteja ajatellen vaikeinta on ihmisten koolle saaminen. Koldassa asukkaat ovat kyllä kiinnostuneita ympäristön tilasta ja he tiedostavat ongelmat. Myös yhteistyö viranomaisten kanssa toimii hyvin.

Olit mukana vuoden 2011 Woomal-leirillä. Millaisia muistoja sinulla on sieltä?

Olen ollut mukana monella leirillä, mutta Woomal-leiri oli todella ainutlaatuinen, sillä kaikkia osallistujia kiinnosti ympäristönsuojelu. Paikalliskoordinaattoreista olin ainoana mukana, joten tunsin olevani tärkeässä asemassa edustamassa kaikkia koordinaattoreita. Oli mukavaa huomata, että leiriläiset todella arvostivat läsnäoloani. Leiri merkitsi minulle paljon. Olen itkenyt aiemmin vain sukulaisten hautajaisissa, mutta Woomal-leirin päättyessä lentokentällä kaikki itkivät hyvästellessään leirillä saatuja ystäviä.

Miksi ensi kesänä kannattaa osallistua Woomal 2 -leirille?

Leirillä opitaan paljon uutta ympäristöstä. Kyse ei ole mistä tahansa leiristä, sillä sen aikana ihmiset todella sisäistävät ympäristöystävällisiä toimintatapoja. Jos muilla leireillä maasta saattaa löytää tyhjiä muovipusseja, Woomal-leirillä ei tällaista toimintaa todellakaan nähdä. Jätteet lajitellaan ja jokainen huolehtii ympäristöstä ja siisteydestä. Lisäksi leiriltä tehdään varmastikin vierailuja hankepaikkakunnille, joissa toimitaan ympäristöä kunnioittaen. Kannattaa lähteä mukaan saamaan unohtumattomia kokemuksia!

Millaisia terveisiä haluat lähettää Suomeen ja tuleville leiriläisille?

Ensinnäkin haluan kiittää kaikkia, jotka Suomessa toimivat Woomal-hankkeessa. Teitä arvostetaan täällä todella paljon ja työnne on tärkeää. Toivon, että yhteistyömme jatkuu kauan, vaikka hanke virallisesti päättyisikin. Lisäksi haluan sanoa, että suomalaiset eivät ole kuin muut toubabit (valkoiset länsimaalaiset), sillä kulttuurimme eivät ole kovinkaan erilaisia. Kun suomalaiset tulevat Senegaliin, heistä tulee nopeasti senegalilaisia, sillä he omaksuvat nopeasti meidän kulttuurimme ja toimintatapamme. Siksi suomalaisista pidetään täällä!

Joululahjaksi telttoja Senegaliin

Toin mukanani yhden lippukunnan lahjoittaman teltan syyskuussa, ja montaa päivää teltta ei ehtinyt täällä Rufisquen partiolaisten talolla lojua käyttämättömänä. Guediawayen lähiössä järjestetyllä Jappalante 2013 -tulvaleirillä, jossa olin itsekin mukana useamman päivän, teltta oli vartion käytössä. Leirillä oli 300 lasta ja nuorta, ja partiolaisten täytyi tietenkin olla valmiudessa 24 tuntia vuorokaudessa. Senegalin partiolaiset ja Guediawayen leiriläiset lähettävät lämpimät kiitoksensa Niger-teltasta teille lahjoittajille, Helsinfors KFUK/M Scouter!

Telttoja on saapunut jo muutamia, mutta lisää tarvitaan. Onko sinulla ylimääräinen ehjä teltta, jonka voisit lahjoittaa Woomal2-hankkeen kautta Senegalin partiolaisille? Täällä läheskään kaikilla ei ole varaa omaan telttaan, ja leireillä saatetaan nukkua taivasalla. Hyttyset levittävät malariaa, joten teltan suojissa nukkuminen vähentää sairastumisriskiä. Teltoissa nukutaan kylki kyljessä, ja yksikin teltta suojaa montaa lasta ja nuorta. Jos haluat lähettää telttasi Senegaliin, ota yhteyttä woomal@partio.fi

Woomal-aktiviteettina kengät kierrätysmateriaaleista

Kengän valmistus alkaa oman jalan mallin ottamisella

Lupailin Woomal-sivulla postausta kierrätysmateriaaleista valmistetuista kengistä. Mborossa paikkakuntavierailulla ollessani opettelin kenkien valmistuksen CREPE:ssa (Centre de ressources éducationnelles et de promotion des enfants) työskentelevän OG:n opissa, joka on usein mukana vetämässä myös Woomal-aktiviteeteissa kierrätystyöpajoja. Hänet olette ehkä bonganneet myös Jappalante-leirin postauksen yhteydessä.

Rufisqueen palattuani opetin kenkien valmistuksen myös meidän paikalliskoordinaattorille Sadikhille ja muutamalla johtajalle. Olemme nyt ohjauksellani valmistaneet kenkiä Troupe Gaindén lasten kanssa kahtena keskiviikkona. Lapset ovat olleet innoissaan ja vahintaan 30 paria sisätossuja olemme saaneet heidän kanssaan valmiiksi. Jokainen on saanut valmistaa kengät itselleen ja ottaa mukaansa oikeasti käyttöön. Tässä työpajassa onkin ideana, ettemme valmista vain koriste-esineitä, jotka jäävät lojumaan nurkkiin tai päätyvät roskina kaduille. Kengät ovat oikeasti tarpeen sisätiloissa ja kotipihalla liikuttaessa. Kovin kuluttavaa käyttöä tämä malli ei kuitenkaan kestä.

Rufisquen partiolaisten talon portailla letitettiin kangassuihkaleita kenkien remmejä varten

Tässä ollaan jo loppusuoralla liimauksen kanssa

Vapaaehtoinen töissä

Kenkien valmistaminen itsessään ei ole hankalaa. Tarvitaan vain kangasta, pahvia, liimaa ja sakset. Ideana on, että lapset toisivat mukanaan esimerkiksi tyhjän pahvilaatikon ja ylijäänyttä kangasta n. 1m x 1m kokoisen palan. Työpajan aluksi esittelemme aina partiotoimintaa, paitsi jos osallistujat ovat partiolaisia, ja tietenkin Woomal-hanketta. Keskustelemme lasten ja nuorten kanssa myös roskista, joita kaduilta täällä Rufisquessa löytyy kasapäin. Ideana on kierrättää materiaaleja, jotka muuten ovat jääneet käyttämättä. Voin myös paljastaa, että tuotekehittelyssä on tällä hetkellä muovijätteiden hyödyntäminen kenkien valmistuksessa, koska nimenomaan muoviroskat ovat täällä ongelmana. 

Tänään Sadikhin tullessa töihin, hän ilmoitti tuovansa hyviä uutisia. Eräs hänen tuttunsa, dj joka järjestää Rufisquessa nuorisotapahtumia, oli nähnyt Facebookissa kuvia tämän viikon työpajasta. Hän tulee tapaamaan meitä ensi viikolla, sillä hän haluaisi meidät mukaan vuoden vaihteessa järjestettävään isoon festivaaliin, jossa pitäisimme lapsille ja nuorille ympäristönsuojeluun liittyvän työpajan. Mukana ollaan! 

Valmista tuli!

Tehoviikko Mborossa

Olin kauan odotetulla paikkakuntavierailulla Mborossa toissaviikolla. Nettikatkosten vuoksi blogaus tulee jälleen vähän viiveellä. Täällä Rufisquessa kaikki ovat puhuneet, kuinka Mboron luonto ja rauha veisi minut varmasti mennessään.Viikko oli työn puolesta kiireinen, enkä ehtinyt ja jaksanut töiden lisäksi juurikaan katsella kaupunkia, enkä harmikseni ehtinyt meren rannalle. Kiireestä huolimatta tuntui siltä, että olin viikon retriitillä tai mökkireissulla ja nautin luonnon rauhasta. Pimeän tullessa oli oikeasti todella pimeää, enkä nähnyt ilman taskulamppua edes omia sormiani. Tähtitaivas pääsi kyllä oikeuksiinsa. Aamuisin kävelin majoituspaikastani CIFOPista keskustaan n. 3 km matkan ja nautiskelin maisemista. Kuljin viikon paikalliskoordinaattori Mansour Démen mukana, ja tutustuin hankkeen toteuttamiseen konkaripaikkakunnalla.

Djiby Soykeyn koulun oppilaat auttoivat uupunutta aasia, jotta istutettavat taimet saatiin perille

Vierailin neljällä koululla, joissa kaikista bongasin tutut Woomal-roskikset, jotka olivat todella käytössä. Pihoilla ei näkynyt roskan roskaa! Djiby Soukeyn ja Manior Niangin kouluilla istutimme puita yhdessä partiolaisten ja oppilaiden kanssa. Touba Ndiayen koululla pidimme videoprojisoinnin muovijätteistä. Siellä sain lapsilta hupaisan vastaanoton, kun jo autosta ulos astuessani kuulin koulun sisältä armottoman, kuorossa huutamisen «toubab, toubab, toubab!» Osan lapsista piti lähteä kotiin, koska sisällä oli rajallisesti tilaa, mutta he jäivät pihalle jatkamaan toubab-kannustusta ja kurkkivat ikkunoista sisälle. Menomatkalla auto jäi kiinni hiekkaan ja paluumatkalla puhkesi rengas, jonka vaihtamista odottelimme vesisateessa.

Manior Niangin koulun oppilaita

Myös toubab todella istutti taimia

Olin mukana Radio Niayes FM:n ympäristöaiheisessa radiolähetyksessä, jota Mansour juontaa maanantaisin neljästä viiteen. Lähetyksessä vierailivat yhteistyötä tekevät paikallisen naisyhdistyksen (Association des Femmes de Mboro) johtaja ja paikallisten naisten ylläpitämän yrityksen vastaava (Centre de la Transformation des Céréales, Fruits et Légumes). Lähetyksessä esiteltiin keskuksen toimintaa. Naiset valmistavat perinteisillä menetelmillä hirssicouscousia, hilloja ja mehuja paikallisista raaka-aineista ja myyvät niitä suoraan keskuksella ja muutamassa myyntipisteessä. Myös tuotot jäävät näin paikallisille. Lähetykseen saatiin puheluita, joissa peräänkuulutettiin läheltä tulevaa ravintoa, jota ei ole kyllästetty lisäianeilla. Samoin toimintaa toivottiin tehtävän näkyvämmäksi, sillä tällä hetkellä paikalliset eivät tunne keskusta kovin hyvin, vaikka se on keskellä kaupunkia. Ylipäätään aihe ja keskuksen toiminta kiinnosti monia. Oli virkistävää huomata tässä internetin kyllästämässä todellisuudessa perinteisen tiedonvälityksen radion kautta olevan täällä yhä voimissaan.

 

OG:n ja Mansour ohjasivat kenkien valmistamista lapsille

Järjestimme partiolaisten kanssa kierrätysmateriaaliaktiviteetin, joka hankkeessa kulkee nimellä les techniques manuelles, ja valmistimme kenkiä pahvista ja kankaasta. Työpajassa aika loppui kuitenkin kesken ja torstaina satoi vettä, kun toimintaa oli tarkoitus jatkaa. OG piti minulle kuitenkin ennen kotiin paluuta yksityisiopetusta kenkien valmistuksesta. (Meillä Rufisquessa tätä aktiviteettia ei vielä ohjelmassa, joten päätin hyödyntää tilaisuutta ja koulutin hiljattain meidän koordinaattorin ja joitakin johtajia valmistamaan kenkiä lasten ja nuorten kanssa.)

Paluumatkalla olin niin puhki, että nukahdin sept-placen takapenkille kymmenessä minuutissa, enkä seurannut liikennettä sormet ja varpaat ristissä, kuten yleensä. Sept-place on farmarimallinen henkilöauto, jonka takakonttiin on lisätty yksi penkkirivi, jolloin kyytiin mahtuu kuljettajan seitsemän matkustajaa. Meitä tosin oli yhdeksän, kun mukaan lasketaan kaksi lasta, joista toinen nukkui minun ja toinen äitinsä sylissä. Kotiin ja tuttuihin ympyröihin oli jälleen kiva palata, vaikka vastassa oli mm. tuttu hyttysarmeija. Viikko tässä vierähtikin ilman hyttysenpuremia!