Uimaranta siistiksi Fimelassa

Viime viikonloppuna Fimelassa pöllysi oikein kunnolla. Paikalliset partiolaiset olivat päättäneet laittaa yhteistuumin kaikkien käytössä olevan uimarannan kuntoon.

Eräs Woomal-vapaaehtoinen oli myös paikalla. Tosin tunnin myöhässä. Onneksi täällä on käytössä "temps senegalese" eli senegalin aika. Kaikki tapahtuu juuri silloin, kun on sopiva aika. Sopiva aika ei kuitenkaan aina tarkoita sovittua aikaa, vaan yleensä vähän myöhemmin.

Kaikesta huolimatta ehdin tarttua haravan lisäksi kameraan. Tällaiselta näytti partiotoiminta Senegalissa viime viikonloppuna:


Hiekka pöllysi niin, että kaikein pölyisimmät pulahtivat siivouksen loputtua mereen puhdistautumaan


Rannalta löytyi roska jos toinenkin...


...Kuten maitopussi ja kylmälaukun sisukset


Onneksi osallistujia oli kiitettävä määrä...


... Muuten olisi homma voinut jäädä kesken.

Fimelassa ollaan

Vihdoin ja viimein olen saapunut sijoituskohteeseeni Fimelaan. Bussimatka tänne kesti noin nelisen tuntia Rufisquesta. Bussin odottelu kesti pari tuntia. Täällä ei koskaan voi tietää tarkalleen, milloin pääsee perille - jos ylipäänsä pääsee.

Hommia ollaan aloitettu hitaasti, mutta varmasti. Paikallinen partiotoiminta vaikuttaa aika byrokraattiselta. Kokoustetaan paljon ja tieto kulkee monen henkilön kautta. Nyt henkilökohtaisena tavoitteenani onkin ottaa selville, miten asioita saadaan etenemään. Mitä järjestelyjä esimerkiksi läheisen rannan siivoustalkoisiin vaaditaan.

Ja loppukevennykseksi vähän kuvia Fimelasta. Näiden lataamiseen meni melkein kaksi tuntia. Jos ei muuta, niin erään vapaaehtoisen pinna ainakin kasvaa;




Tältä näyttää mangrovemetsä, jota Myöskin partiolaiset ovat olleet hoitamassa


Kyläraitti Fimelassa


Työhuoneeni paikallisella partiokololla


Woomal -työntekijä Mamadou ja paikalliskomissaari Elhadj partiokolon pihalla

Hanna meni, Saana tuli

Kävin juuri vilkuttamassa hyvästit Hannalle, joka oli ehtinyt toimia vapaaehtoisena Rufisquessa puolisen vuotta. Aika tuntuu laukkaavan täällä ihan omaa tahtiaan. Tuntuu, että vastahan tänne on tultu. Toisaalta kuukausi täällä on jo oltu.

Tätä tekstiä muuten naputtelee uusi vapaaehtoinen Saana. Huomenna on tarkoitus pakata laukut ja lähteä järjestämään toimintaa Fimelassa. Luvassa on ainakin tällä hetkellä Woomalin tiedotuslehden suunnittelua, kesäleirin järjestelyä sekä viikoittaisia partioaktiviteetteja.

Oma partiopolkuni alkoi vuonna 1993 Vetelin Koskenkävijöissä, Keski-Pohjanmaalla. Taidan SP:n kirjoissa edelleenkin edustaa vanhaa lippukuntaani, sillä mitäs sitä nyt tuttua ja turvallista vaihtamaan, vaikka asuinpaikkakunta muuttuu.

Senegalia ei ole minulle entuudestaan tuttu, mutta eiköhän se tässä yhdeksän kuukauden kuluessa ehdi tutuksi käydä.

Loppuun vielä kuva minun ja Hannan vallanvaihdosta. Viestikapulana toimi kierrätyshengessä musta roskapussi, jotka ovat varsinaisia kiusankappaleita ympäristölle täällä.

Terkkuja tyttöjen leiriltä Thiesistä

Olin viime viikolla tutustumassa Woomalin eri hankepaikkakuntiin. Samalla matkalla ehdin myös vierailemaan tyttöjen leirillä Thiesissä.

Toisin kuin Suomessa, leiriä ei pidetty metsässä eikä siellä edes nukuttu teltoissa. Leiripaikka oli nimittäin koulu, jonka luokissa majoitus tapahtui koko viikon ajan. Täällä oli nimittäin viime viikolla lomat, joten koulu oli sopivasti tyhjillään leiriläisiä varten.

Tässä vähän kuvia leiriltä.


Leirillä tehtiin nukkeja kierrätysmateriaaleista. Nukkien täytteenä oli mm. muovipusseja.


Leikkiminen ja laulaminen olivat erittäin tärkeä osa päivien kulkua. Kaiken lisäksi ihan KAIKKI tanssivat, kun siihen oli mahdollisuus. Jopa eräs suomalainen vierailija.



Iltaohjelmiin valmistauduttiin huolella. Niitä katsomaan oli kutusuttu useita tärkeitä henkilöitä kaupungin hallinnosta.

Woomal-posti lippukunnille

Begee-vihko 

”Begee!” on Senegalissa puhuttua wolofin kieltä, se on yleinen huudahdus, jonka voisi suomentaa ”Jee!” tai ”Cool!”. Helsingissä järjestettiin ensimmäinen Begee-festari syyskuussa. Lippukuntiin on lähetetty Begee-vihkonen, jonka aktiviteettivinkeillä on helppo järjestää Begee-aiheisia partiokokouksia kaikille ikäkausille. Vihko sisältää ohjeen myös festarin järjestämiseen, voitte järjestää sen halutessanne itse tai kannustaa piiriä järjestämään isomman Begee-festarin.

Eikö Begee-vihkoa enää löydy? Voit ladata sen myös käyttöösi Woomal-nettisivuilta.

Toiminnallinen valokuvanäyttely

Miltä Senegalissa näyttää? Mikä on Senegalin kansallisurheilulaji? Jokaisesta partiopiiristä löytyy nyt lainattava 18-kuvan laajuinen valokuvanäyttely. Valokuvia täydentävät pohdintatehtävät, jotka liittyvät ympäristöön, partioon ja globaalikasvatukseen. Tehtävät sopivat parhaiten samoajille ja vaeltajille, mutta joukossa on myös helpompia tehtäviä. Valokuviin voi toki tutustua ikään katsomatta! Voit myös pystyttää valokuvanäyttelyn kouluusi tai lähikirjastoosi.

Rufisquelaisten nuorten ajatuksia kaatopaikkavierailusta

Vasemmalta oikelle: Ablaye, Omar ja Charlotte. Nuoret kulkivat visusti tien reunassa ja pitivät huolta toisistaan.

Aikuiset ja nuoret katsovat maailmaa eri näkökulmista, tietenkin. Siksi annan täällä blogin puolella puheenvuoron myös nuorille, jotka olivat kanssamme kaatopaikalla. Haastattelimme koordinaattorin kanssa Charlottea, Omaria ja Ablayeta vierailumme jälkeen. Tämä teksti on kooste käymistämme keskustelusta ja nuorten ajatuksista.

Millaisia ajatuksia vierailu teissä herätti?

Olin nähnyt televisiossa uutisia kaatopaikasta, mutta kaiken sen jätemäärän näkeminen omin silmin laittoi kyllä miettimään. En ole voinut lakata puhumasta kaatopaikasta kotona perheelle ja kavereille. Kaikkien pitäisi nähdä, millainen maailma Mbeubeuss on.

Tiesin, että kaatopaikalla on ihmisiä, jotka lajittelevat jätteitä, mutta en tiennyt että siellä on myös lapsia, mikä oli surullista. Enkä olisi uskonut, että näemme elävän käärmeen kaikkien niiden roskien seassa!

Ajattelin, ettei kaatopaikalla olisi metalliroskia, koska useinhan metallit  myydään ennen kuin ne päätyvät kaatopaikalle saakka. Ruoantähteet sen sijaan eivät olleet mikään yllätys. Lisäksi näimme esimerkiksi tietotekniikkatarvikkeita, joita on käytetty 90-luvulla, joita ei siis enää näe myytävän. Mietin, ovatko roskat olleet kaatopaikalla todella niin kauan!

Millaisia ongelmia kaatopaikkaan ja jätteisiin mielestänne liittyy?

               

Kaatopaikka ei ole turvallinen paikka kenellekään, etenkään lapsille. Pelkästään jäteautot aiheuttavat paljon vaaratilanteita. Saasteet ja myrkyt, jotka johtuvat jatkuvasta jätteiden poltosta ovat terveydelle vaarallisia. Myös ruoanlaitto kaatopaikalla ja huonosti saatavilla oleva puhdas vesi sairastuttaa varmasti ihmisiä ripulitauteihin kuten koleraan. Lisäksi siellä on myös räjahdysalttiita aineita. 

Koska kaatopaikalla työskentelevät saavat elatonsa lajittelusta, olen kuullut että heidän välille syntyy usein riitoja ja tappeluita. Kaatopaikalla ei ole poliisia valvomassa turvallisuutta, vaan siellä vallitsevat aivan omat säännöt ja arvojärjestykset.

Etenkään tytöt eivät ole turvassa täällä. He voivat joutua hyväksikäytetyiksi, etenkin kun alueella asuu paljon alkoholisoituneita ja päihderiippuvaisia miehiä. Lisäksi, kun lapset näkevät ympärillään jatkuvasti päihteitä, he päätyvät itsekin käyttämään niitä helpommin ja sitä kautta jopa myymään niitä.

      

Kaatopaikalla oli katsottava tarkkaan, mihin jaloillaan astui

Mitä tilanteelle pitäisi tehdä?

         

Jätteet pitäisi lajitella jo ennen kuin ne laitetaan roskikseen ja viedään kaatopaikalle. Etenkin muovin käyttöä pitäisi vähentää, koska suurin osa roskista joita näimme kaatopaikalla, ovat muovia. Tyhjiä muovipusseja oli kaikkialla!

Valtion ja päättäjien pitäisi puuttua etenkin lasten työskentelyyn, sillä lasten paikka on koulussa, eikä töissä, ja heille pitää taata koulutus. Aikuisten pitäisi ymmärtää tämä. Lapset eivät ole muutenkaan turvassa kaatopaikalla, ja heitä pitää suojella. Kenenkään ei pitäisi työskennellä kaatopaikalla noin vaarallisissa olosuhteissa.

       

Meidän täytyy puhua kaikesta, mitä näimme. Minunkaan vanhempani ja kaverini eivät tienneet, että Mbeubeussissa on todella noin vaarallista. Mitä enemmän ihmiset asiasta puhuvat, sitä nopeammin tilanne paranee. 

Koulutuksen avulla ihmiset pääsevät oikeasti töihin, eikä kenenkään tarvitse työskennellä noin kurjissa olosuhteissa. Valtion pitäisi kehittää jätteenkäsittelyä. Kenenkään ei tarvitse lajitella roskia elääkseen, jos kaikki huolehtivat roskien lajittelusta jo kotona ja kouluissa.

Valtion pitäisi myös valvoa, miten tuotteita valmistetaan. Nyt kaatopaikalla tehdään vaarallisista jätteistä ja aineista uusia tuotteita, joita täällä myydään torilla. Kuinka ostaja voi muka tietää, jos tuotteessa on vaikka helposti syttyvää tai räjähdysaltista ainetta? Lisäksi monet aineet aiheuttavat esimerkiksi syöpää, mutta ihmiset eivät vain tiedä sitä.

Kuvat: Sadikh Ndoye

Mbeubeuss - Elämää kaatopaikalla

Keskiviikkona vierailimme paikalliskoordinaattori Sadikhin ja kolmen rufisquelaisen partiolaisen, Charlotten, Ablayen ja Omarin kanssa Mbeubeussin kaatopaikalla. Otimme Rufisquen keskustasta bussin nro 68 kohti Keur Massaria ja edelleen Malikaa ja puolessa tunnissa olimme paikan päällä. Meitä neuvottiin jättämään kaikki arvokas, kuten kamerat, kotiin ja käyttämään hengityssuojaimia. Viimeistä neuvoa noudatimme.

Rufisquen partiolaiset Charlotte, Ablaye ja Omar matkalla kaatopaikalle

Mbeubeussin kaatopaikka on ollut käytössä vuodesta 1968 ja se on 175 hehtaarin kokoinen. Se sijaitsee Malika- ja Mbeubeuss-järvien välissä, jotka ovat pahoin saastuneita. Myös kaatopaikan kohdalla on ollut aiemmin järvi, joka on kuivatettu. Ympärillä on asuinkortteleita ja viljelyksiä, joissa kasvatetaan suuri osa mm. Dakarissa ja Rufisquessa myytävistä vihanneksista ja juureksista. Aluetta ei ole aidattu millään tavalla, joten sinne on kenellä tahansa vapaa pääsy. Kaikki Dakarin ja sen lähialueiden jätteet kuljetetaan tänne, mikä tarkoittaa päivittäin arviolta 5000 tonnia jätettä.

Kaatopaikan laitamilla viljellään vihanneksia ja juureksia, jotka löydämme Dakarin ja Rufisquen markkinoilta 

Mbeubeussissa ainakin n. 2500 henkeä lajittelee jätteitä eläkseen ja osa heistä asuu kaatopaikalla pysyvästi. Joukossa on niin senegalilaisia kuin muitakin kansallisuuksia. Mbeubeuss on kuin pieni kaupunki. Ihmiset ovat rakentaneet kotinsa kaikesta siitä, mitä jäteautot paikalle kuljettavat. Musiikki soi, naapureilla käydään kylässä, lapset leikkivät, pihalla tehdään ruokaa ja keitetään teetä, koirat ja vuohet puikkelehtivat jätekasojen ja kuorma-autojen seassa. Elinympäristö on silti kovin erilainen. Kitkerä savu kirvelee silmiä ja katkaisee ajoittain näkyvyyden kokonaan, pöly ja hiekka narskuvat hampaissa, hajut saavat lähes oksentamaan. Tööttäilevien kuorma-autojen jono on päättymätön molempiin suuntiin.

Mies katselee tuoreiden jätteiden kimppuun käyviä kaatopaikkalaisia

Autot saapuvat kuormien kanssa Mbeubeussiin, jossa jätteet punnitaan, ja kuljettajille maksetaan korvaus jätteiden painon mukaan. Kaatopaikalla asuvat ja siellä työskentelevät hoitavat lajittelun. Lähestulkoon kaikkea, mitä olen nähnyt myytävän täällä Senegalissa, näin luonnollisestikin myös Mbeubeussissa. Huolellisesti kasattuja Nestlén peltisiä kahvipurkkeja, Coca Cola Companyn muovisia limsapulloja, tyhjiä riisisäkkejä, peruukkeja, laukkuja, kenkiä, tuulettimia, muovituoleja, koruja, kosmetiikkapurnukoita. Yritykset ostavat suuren osan lajitelluista jätteistä takaisin käyttöön. Yrityksille nämä terveytensä uhraavat kaatopaikkalaiset ovatkin korvaamattomia. Kaikki kaatopaikalla asuvat tuskin tietävät työnsä heille aiheuttamista terveysriskeistä, joten he pitävät kynsin hampain kiinni toimeentulostaan ja vastustavat suunniteilla olevaa kaatopaikan sulkemista. Maassa, jossa minimi kuukausipalkka on 35 000 CFA (n. 53€), nämä lajittelusta parhaillaan saatavat 250 000 CFA (n. 385€) tai jopa 300 000 CFA (462€) suuruiset kuukausitulot ovat monelle terveyttä tärkemmät. Onhan tämä myös jonkinlaista kierrätystä, mutta millä hinnalla?

Mbeubeussin sulkemisesta on puhuttu vuosia, mutta aihe on tällä hetkellä todella ajankohtainen. Sulkemiskiistan taustalla ovat valtion tekemät sopimukset Dakar-Diamniadio -valtatien rakennushankkeesta, jota rahoittavat mm. Maailman pankki (La Banque mondiale), Afrikan kehityspankki (La Banque africaine de développement) ja Ranskan kehitysvirasto (L'Agence Française de développement). Uuden kaatopaikan perustamista on suunniteltu Diassiin, n. 40 km Dakarista, alueelle jonne rakennetaan myös uutta Blaise Diagne de Diass -lentokenttää. Jätteiden tiedetään houkuttelevan paljon lintuja, mikä taas voi aiheuttaa vaaratilanteista lentoliikenteessä. Lähellä sijaitsevat myös suuret luonnonpuistot Bandia ja Popenguine, joiden tulevaisuus huolestuttaa paikallisia. Uuden kaatopaikan ei kuitenkaan ole tarkoitus olla avokaatopaikka vaan jonkinlainen jätteenkäsittelylaitoksen ja jätehautaamon yhdistelmä (Centre d'enfouissement technique de Sindia) Diassin alueen asukkaat luonnollisestikin vastustavat laitoksen rakentamista erityisesti terveytensä puolesta peläten. Jään mielenkiinnolla seuraamaan tilanteen kehittymistä.

Woomal-vapaaehtoinen, joka menetti taas yöunensa

Kaikki, mitä näin, ei tule poistumaan ihan heti ajatuksista. Jätteissä ja jätehuollon ongelmissa ei sinäänsä ole mitään uutta, mutta en hevillä unohda äitien seljässä kiikkuvia vauvoja ja lapsia rikkinäisissä ja likaisissa, siis todella liasta mustissa vaatteissa tonkimassa löyhkääviä ja savuavia jätekasoja tai roikkumassa ilmeettöminä jäteautojen perässä.

Kuvat: Sadikh Ndoye