Fimelan mangrove

Loppuvierailullani Fimelassa viime viikolla tutustuin Woomalin toimintaan kylässä tarkemmin. Mangrove-ekosysteemi on käytännössä tärkein ympäristöhuoli Fimelan ja sen lähikylien seudulla.

Partiolaisten toimintakeskuksen yhteydessä Fimelassa on myös mangrove-museo

Mikäs ihme tämä mangrove sitten on, ja mikä siinä on niin tärkeää?

Mangrove on trooppisilla ja sub-trooppisilla vyöhykkeillä esiintyvä tyypillinen puulaji (useita erilaisia), joka muodostaa monipuolisen ekosysteemin.

50-60 vuotta vanhaa mangrovea Fimelan rannassa

Mangrove suojaa rannikkoalueita eroosiolta, tarjoaa kaloille ja ravuille lisääntymis- ja suojapaikkoja, ja suojelee maa-alueita mahdollisilta luonnonkatastrofeilta. Mangroven valtavat juuret hidastavat veden virtauksia ja sääntelevät aaltoja, sekä suojelevat eläimiä ja kasvejä lähellä rannikkoa.

Jopa puolet maailman mangrove-kannoista on tuhoutunut viime vuosikymmeninä. Tämä on lähinnä ihmisen aikaansaannosta. Esimerkiksi kalojen ja rapujen liikaviljely, öljyvuodot ja muut saasteet maailman merissä tuhoavat mangrovekantoja koko ajan enemmän.

Tämän ainutlaatuisen ekosysteemin suojelu on tärkeää, koska se edistää kestävää kehitystä. Mangrove kasvaa vuosikymmeniä, ja juurtuu syvälle maaperään. Suojeluun kuuluu etenkin taimien istutus. Sillä voidaan siis vaikuttaa kymmenien vuosien päähän. Lisäksi istutus ei ole kovinkaan vaikeaa. Fimelassa onkin järjestetty paljon mangroven istutustalkoita, joissa etenkin partiolaiset ovat olleet aktiivisesti mukana!

Woomal-kasvo Adaman pikkusisko esittelee mangroven taimea

Adama ja noin 5 vuotta sitten istutetut mangrovet

Elämää pikkukylässä

Hyppäsin Dakarista eilen kuumaan ja täyteen bussiin, ja 6 tunnin hikoilun ja torkkumisen jälkeen löysin itseni pienestä kylästä. Kyseessä on yksi Woomalin hankepaikkakunta, Fimela. Tulin tänne vierailemaan ja tutustumaan juuri tämän paikan meininkeihin. Ensimmäisen päiväni käytin lähinnä tutustuen ihmisiin, paikkoihin ja elämäntapoihin. Huomenna tutustun enemmän juuri partiolaisiin ja Woomalin (ja muidenkin projektien) toimintaan täällä.

Kylään tutustumista Fimelan Woomal-kasvon Adaman ja tämän pikkusiskon kanssa
http://woomal.blogspot.com/2012/11/woomal-kasvo-adama.html

Ensimmäinen asia, jonka Fimelassa pistin merkille, on paahtava kuumuus. Dakarissa kun on kuuma, mittari näyttää vasta noin 30 astetta. Täällä kuitenkin lämpö sai aivan uudet mittasuhteet näin ennen sadekautta, ja asteita taitaa olla yli 40.

Mangopuut ovat Fimelassa tärkeitä, varsinkin nyt, kun on mangokausi. Mangoja syödään aamupalalla, lounaan kanssa, välipalan kanssa ja illallisellakin. Lisäksi puiden alla tapahtuu paljon päivän aikana. Lähes kaikissa pihoissa, joissa tänään kävimme, oli mangopuu. Puun varjossa heräillään, syödään aamiaista, syödään lounasta ja keitellään iltapäivällä teetä. Jopa pyykinpesu sujuu viileämmin suuren mangopuun alla.

Mangokausi on herkkuaikaa

Lapset pesevät vaatteitaan mangopuun alla

Päivän aikana pääsin kokeilemaan pähkinöiden valmistusta. Eräässä kodissa tehtiin maapähkinöitä. Vanha rouva istui huoneessa, joka oli suorastaan polttavan kuuma, kuin sauna. Tämän jälkeen kävelimme rannalle, jossa eräs rouva valmisti cashew-pähkinöitä. En ollut ikinä arvannut, millainen työ niiden valmistuksessa onkaan! Kovankin työn jälkeen pähkinöitä jää jäljelle kourallinen.

Maapähkinöiden valmistus on hikistä puuhaa

Nyt ymmärrän, miksi cashew-pähkinät ovat täällä ja Suomessa hintavia!

Fimelassa on Dakariin verrattuna erilaista myös se, että lapsia tuntuu olevan joka puolella, ja heitä juoksee perässä siellä täällä. Pienelle kylälle tyypillisesti valkoihoinen on niin hassu juttu, että hauskaa riitti. Iltapäivä kului siten, että otin Adaman naapuruston lapsista kuvia ja niitä sitten naurettiin kerta toisensa jälkeen.

Photoshoot tyttöjen kanssa

Woomalista Fimelassa lisää lähipäivinä!

Le Simb - perinteinen kulttuuritapahtuma

Tässä yhtenä viikonloppuna kävelin Dakarissa Gran Yoffin kaduilla, ja talojen välistä kuului kovaa rumpujen pauketta ja huutoa. Tietysti kiinnostuin, ja lähdin kävelemään ääntä kohti. Kohta Santhiaban uumenista löytykin jännittäviin asuihin pukeutuneita ihmisiä, ja paljon innokkaita lapsia odottamassa nähtävästi illan tapahtumia.

Esiintyjiä valmiina illan show'hun

Mitä ihmettä oikein oli alkamassa? Päätin selvittää vähän taustoja!

Kyseessä oli perinteinen senegalilainen kulttuuritapahtuma, "Le simb", toiselta nimeltään "valeleijona". Tavallisesti tapahtuma on sadekauden aikana, mutta sadekausi Senegalissa alkaa vasta kesä-heinäkuussa. Tapahtuma kestää yhteensä kolme tai neljä päivää, muutaman tunnin per päivä.

Perinteiden mukaisesti "Le Simb":ssä on yksi mies, joka pukeutuu leijonaksi. Kuitenkin perinteet ovat uudistuneet, ja nykyään esitykseen kuuluu viisi miesleijonaa ja kaksi naisleijonaa (jotka ovat tosin yleensä miehiä pukeutuneita naisiksi). Lisäksi mukana on niin kutsuttu Thiakaaba, puujaloilla kävelevä sirkushahmoakin muistuttava hahmo. Taustalla soi koko ajan äänekäs rumpujen pauke, ja mukana on myös laulajia, jotka ylistävät mikrofonit kädessä leijonia perinteisen runon mukaisesti.


Leijona on tärkeä symboli Senegalissa, sekä uskonnollisesti että maallisesti. Se merkitsee muun muassa rohkeutta ja vahvuutta. Dakar, Gorée, Rufisque ja St. Louis ovat perinteiset tapahtumapaikat, sillä ne olivat kolonialismin aikaan Ranskan päätukikohdatSenegalissa. 1870-luvulla näiden kaupunkien asukkaat saivat virallisen kansalaisuuden, kun muun maan asukkaat jätettiin toissijaisiksi.

Esityksessä leijonat lähestyvät yleisössä ja lähikaduilla olevia poikia ja miehiä. Jos nämä muistavat perinteiset taikasanat leijonaa vastaan, pääsevät nämä pälkähästä. Mutta jos eivät, leijonat ottavat miehet mukaansa keskelle yleisöä, ja heidän täytyy mennä makuulle maahan ja tehdä erikoisia liikkeitä.

Leijona perinteisessä asussa

Kaksi pikkuleijonaa

Puujaloilla tanssiva Thiakaaba

Santhiabassa ennen esitystä ja esityksen aikana leijonat juoksivat pitkin katuja, ja pelottelivat lapsia. Vahvat meikit ja tuimat ilmeet saivat monet lapset kiljumaan ja pinkomaan kovaa karkuun. Tapahtuma onkin nykyään lasten suosiossa, vaikka kaikki ovatkin tervetulleita sitä katsomaan.

Show päättyi vauhdikkaaseen tanssiin, jossa hiekka lensi!

Kuvat: Maikki Haapasalo

Senegalilaiset häät

Tänä lauantaina osallistuin ensimmäistä kertaa paikallisiin häihin täällä Dakarissa. Senegalilainen vieraanvaraisuus ja sosiaalisuus ovat sellaisia, että häihin saa usein helposti kutsun, vaikkei oikeastaan tuntisikaan hääparia sen kummemmin. Tällä kertaa töissä perjantaina joku hihkaisi että hei, tulepas huomenna häihin. Innoissani kun olin, unohdin kysyä, kuka menee naimisiin!

Lähdin sitten samana iltana innoissani hakemaan pukua markkinoilta, koska en ottanut tänne mukaani ainuttakaan siistiä mekkoa tai muuta häihin sopivaa. Isäntäperheeni äiti vei minut ompelimoon, ja valkkasi häihin sopivan wolof-puvun.

valmiina hääpaikalla

Häissä oli koko työporukka: projektimme Senegalin pääkoordinaattori Dior Diop, sekä kaikki, jotka työskentelevät päivittäin meidän kanssa samalla toimistolla hankkeen ja partion parissa. Minulle selvisi vasta hääpaikalla, että morsian oli heidän vanha työkaverinsa, joka oli lähtenyt toisiin tehtäviin juuri pari kuukautta aiemmin.

Dior juhlatunnelmissa

Lähes koko toimiston porukka häävastaanotolla

Häissä oli selvästi näkyvissä ''african time", eli se, etteivät sovitut kellonajat ole niin kovin tarkkoja. Vastaanoton piti alkaa kuudelta, mutta lopulta sitten istuskeltiin ja odoteltiin muutama tunti, ja kello läheni jo kymmentä illalla, kun alkoi tapahtua.

Musiikki alkoi pauhata, ja hääpari tuli suuren kulkueen kanssa juhlatelttaan. Kulkue koostui perheestä ja kaasoista, ja kaikki tanssivat ja hypähtelivät musiikin mukana.

Vastaanotto oli enimmäkseen musiikkia, tanssia ja lahjoja: ainuttakaan puhetta, vihkimistä tai muuta ei ollut. Uskonnollinen puoli naimisiinmenosta oli jo hoidettu samana päivänä läheisessä moskeijassa.

Hääpari ja vieraita

Puvut vaihtelivat perinteisestä moderniin, ja musiikki vaihteli senegalilaisesta länsimaiseen. Hääparin ensimmäistä tanssia säesti reggae-versio Celine Dionin "My heart will go on" -kappaleesta. Ruuaksi jokainen vieras sai takeaway -boksin, jossa oli pikkusuolaisia ja -makeita. Näin ympäristöä ajatellen pistin merkille muoviset kertakäyttöiset rasiat. Täytyy toivoa, että juhlan jälkeen näille löytyi jotakin muuta käyttöä.

Hää-ateria

Vierailua Mborossa

Viime viikolla suuntasin kohti pohjoista, ja lähdin hankepaikkakuntavierailulle Mboroon. Matkaan meni lähes kuusi tuntia, mutta perille päästyäni huomasin sen olevan vaivan arvoista. Kun astuin autosta ulos Mboron keskustassa, viereisen korjaamon uumenista kuului heti kutsu: tule syömään lounasta meidän kanssa. Mborossa on lämmintä pienen kylän tunnelmaa. 

Tyypillinen hedelmien, vihannesten ja joskus ihmistenkin kuljetukseen käytetty väline Mborossa

Mborossa Woomalin toiminnan tukikohta on Crepe, paikallinen koulu, joka tukee varsinkin erityisiä tarpeita omaavia lapsia. Koululla on hyvä yhteishenki henkilökunnan ja oppilaiden välillä, ja mukaan tähän oli helppo päästä alusta alkaen. Koululla on pari toimistoa, jossa myös Woomalin Mboron koordinaattori Massour työskentelee, kun ei ole tekemässä aktiviteetteja.

Yksi Crepen "luokkahuoneista" liitutauluineen

Vierailuni aikana ehdin osallistua kouluvierailuun, jossa näytimme lapsille Woomal- ja ympäristöaiheisia videoita. Videoiden jälkeen keskusteltiin kierrätyksestä käytännönläheisesti. Kävimme läpi esimerkiksi sitä, mitä tehdään roskille koulun jälkeen ja mihin ne viedään, jos roskakoria ei ole näkyvissä. 

Café touba on senegalilainen perinteinen kahvi, jota lähes kaikki juovat päivittäin, usein kadulta ostettuna. Tyhjille muovisille café touba -mukeille yritetty saada vaihtoehto Mborossa. Näinkin jotain, mitä Dakarissa ei ole vielä tullut vastaan. Kertakäyttöisenä pidettyjä café touba -mukeja pestiin, ja useilla kahvin myyjillä oli posliinisia mukeja! Ympäristöhankkeista on siis ollut ainakin tällaista konkreettista hyötyä.

Muovisia kahvimukeja pesussa

Muovipussien vastainen marssi

Lauantaina aamulla 27.4. tuhansia nuoria kokoontui Dakarin yhdelle pääkadulle. Tästä alkoi pitkä mielenosoitusmarssi muovipussien käyttöä vastaan kaupungin keskuskatujen ympäri. Marssi oli kansallinen, ja erilaisia tapahtumia järjestettiinkin tänään jokaisella Senegalin 'regionilla'. Ainakin Mborossa marssittiin pienemmässä mittakaavassa. Ympäristöministeri tuki marssia, ja mukana marssimassa oli lukuisia nuoriso- ja ympäristöjärjestöjä ja vaikuttajia, mukaan lukien Senegalin partiolaiset ja Woomal.

Maailmassa on jo useita maita, joissa muovipussit ovat laissa täysin kielletty. Ruandassa käydessäni rajalla jopa tarkastettiin kaikki laukut, ja takavarikoitiin kaikki mahdolliset muovipussit, oli syy niiden käytölle mikä tahansa. Senegalissa tämä asia on nyt tapetilla, koska viime aikoina naapurimaista sekä Mali että Mauritania ovat kieltäneet muovipussit. 

Kuumana aamupäivänä marssimme pari tuntia polttavassa auringossa. Liikenne oli keskuskaduilla täysin poikki pitkän aikaa, ja musiikki ja djemberummut kulkivat valtavan kulkueen mukana alusta loppuun asti. Itse en ole ikinä aiemmin osallistunut näin suuren mittakaavan marssiin, ja oli hienoa huomata, kuinka paljon ihmisiä oli liikenteessä hyvän asian puolesta.

Loppu muovipusseille

Mies pukeutunut muovipusseihin ja muovisiin café touba -mukeihin

Tänään Senegalissa julistettiin siis suurin joukoin, että nyt jos koskaan on aika kieltää muovipussit. Koska näin vaaditaan niin kutsutuissa kehittyneissä maissa, kuten Suomessa?

Hankepaikkakunta Rufisque

Woomalin uusin hankepaikkakunta Rufisque sijaitsee aivan Dakarin tuntumassa. Sinne pääsee alle tunnissa lähes millä tahansa julkisella kulkuneuvolla suoraan Dakarista. Rufisque on alueeltaan melko laaja ja siellä asuu melkein 200 000 ihmistä. Siihen nähden kaupunki ei vaikuta kovin suurelta, sillä aivan keskustassakin on pienen kylän tunnelmaa.

Rufisquen merenrantaa lähellä keskustaa

Rufisquessa keskeisenä tukikohtana toimii La maison des éclaireuses at des éclaireurs, eli paikallinen partiolaisten talo. Yläkerrassa on makuuhuoneita ja alakerrassa muun muassa kirjasto ja suuri kokoussali. Vietin toisen viikkoni Senegalissa yöpyen kyseisessä talossa. Talossa on paljon aktiviteetteja ja erilaisia vieraita lyhyemmän ja pidemmän aikaa. Vierailuni aikana talo oli päivittäin täynnä sekä paikallisia että ranskalaisia. Kyseessä oli yhteistyönä toteutettu dokumenttiprojekti elämästä Rufisquessa.

Partiolaisten talo

elokuvaprojektin yhteistyökumppaneita talon pihalla

Miksi Woomal on sitten erityisen tärkeä juuri Rufisquessa? Ei tarvitse kuin tehdä pieni kävely kaupungin halki, ja on helppo löytää vastaus tähän. Roskaongelma on valtava, ja kaupungin pieni joki on täynnä jätteitä. Tämän vuoksi myös malariasääsket ovat päässeet lisääntymään valtavasti. Jäteongelma on siis merkityksellinen ihmisten terveydelle. Jäteauto Rufisquessa kulkee säännöllisesti, ja suurin ongelma onkin tietoisuuden lisääminen ja vanhojen toimintamallien muuttaminen. Ihmiset ovat koko elämänsä tottuneet pitämään kotinsa siistinä, mutta heittämään jätteet kotoaan käytännössä mihin tahansa.

Rautatien reunan roskia

Partiolaisten talon roskikset tyhjennetään ympäristöä kunnioittaen jäteautoon!