Rufisquelaisten nuorten ajatuksia kaatopaikkavierailusta

Vasemmalta oikelle: Ablaye, Omar ja Charlotte. Nuoret kulkivat visusti tien reunassa ja pitivät huolta toisistaan.

Aikuiset ja nuoret katsovat maailmaa eri näkökulmista, tietenkin. Siksi annan täällä blogin puolella puheenvuoron myös nuorille, jotka olivat kanssamme kaatopaikalla. Haastattelimme koordinaattorin kanssa Charlottea, Omaria ja Ablayeta vierailumme jälkeen. Tämä teksti on kooste käymistämme keskustelusta ja nuorten ajatuksista.

Millaisia ajatuksia vierailu teissä herätti?

Olin nähnyt televisiossa uutisia kaatopaikasta, mutta kaiken sen jätemäärän näkeminen omin silmin laittoi kyllä miettimään. En ole voinut lakata puhumasta kaatopaikasta kotona perheelle ja kavereille. Kaikkien pitäisi nähdä, millainen maailma Mbeubeuss on.

Tiesin, että kaatopaikalla on ihmisiä, jotka lajittelevat jätteitä, mutta en tiennyt että siellä on myös lapsia, mikä oli surullista. Enkä olisi uskonut, että näemme elävän käärmeen kaikkien niiden roskien seassa!

Ajattelin, ettei kaatopaikalla olisi metalliroskia, koska useinhan metallit  myydään ennen kuin ne päätyvät kaatopaikalle saakka. Ruoantähteet sen sijaan eivät olleet mikään yllätys. Lisäksi näimme esimerkiksi tietotekniikkatarvikkeita, joita on käytetty 90-luvulla, joita ei siis enää näe myytävän. Mietin, ovatko roskat olleet kaatopaikalla todella niin kauan!

Millaisia ongelmia kaatopaikkaan ja jätteisiin mielestänne liittyy?

               

Kaatopaikka ei ole turvallinen paikka kenellekään, etenkään lapsille. Pelkästään jäteautot aiheuttavat paljon vaaratilanteita. Saasteet ja myrkyt, jotka johtuvat jatkuvasta jätteiden poltosta ovat terveydelle vaarallisia. Myös ruoanlaitto kaatopaikalla ja huonosti saatavilla oleva puhdas vesi sairastuttaa varmasti ihmisiä ripulitauteihin kuten koleraan. Lisäksi siellä on myös räjahdysalttiita aineita. 

Koska kaatopaikalla työskentelevät saavat elatonsa lajittelusta, olen kuullut että heidän välille syntyy usein riitoja ja tappeluita. Kaatopaikalla ei ole poliisia valvomassa turvallisuutta, vaan siellä vallitsevat aivan omat säännöt ja arvojärjestykset.

Etenkään tytöt eivät ole turvassa täällä. He voivat joutua hyväksikäytetyiksi, etenkin kun alueella asuu paljon alkoholisoituneita ja päihderiippuvaisia miehiä. Lisäksi, kun lapset näkevät ympärillään jatkuvasti päihteitä, he päätyvät itsekin käyttämään niitä helpommin ja sitä kautta jopa myymään niitä.

      

Kaatopaikalla oli katsottava tarkkaan, mihin jaloillaan astui

Mitä tilanteelle pitäisi tehdä?

         

Jätteet pitäisi lajitella jo ennen kuin ne laitetaan roskikseen ja viedään kaatopaikalle. Etenkin muovin käyttöä pitäisi vähentää, koska suurin osa roskista joita näimme kaatopaikalla, ovat muovia. Tyhjiä muovipusseja oli kaikkialla!

Valtion ja päättäjien pitäisi puuttua etenkin lasten työskentelyyn, sillä lasten paikka on koulussa, eikä töissä, ja heille pitää taata koulutus. Aikuisten pitäisi ymmärtää tämä. Lapset eivät ole muutenkaan turvassa kaatopaikalla, ja heitä pitää suojella. Kenenkään ei pitäisi työskennellä kaatopaikalla noin vaarallisissa olosuhteissa.

       

Meidän täytyy puhua kaikesta, mitä näimme. Minunkaan vanhempani ja kaverini eivät tienneet, että Mbeubeussissa on todella noin vaarallista. Mitä enemmän ihmiset asiasta puhuvat, sitä nopeammin tilanne paranee. 

Koulutuksen avulla ihmiset pääsevät oikeasti töihin, eikä kenenkään tarvitse työskennellä noin kurjissa olosuhteissa. Valtion pitäisi kehittää jätteenkäsittelyä. Kenenkään ei tarvitse lajitella roskia elääkseen, jos kaikki huolehtivat roskien lajittelusta jo kotona ja kouluissa.

Valtion pitäisi myös valvoa, miten tuotteita valmistetaan. Nyt kaatopaikalla tehdään vaarallisista jätteistä ja aineista uusia tuotteita, joita täällä myydään torilla. Kuinka ostaja voi muka tietää, jos tuotteessa on vaikka helposti syttyvää tai räjähdysaltista ainetta? Lisäksi monet aineet aiheuttavat esimerkiksi syöpää, mutta ihmiset eivät vain tiedä sitä.

Kuvat: Sadikh Ndoye