Tabaski senegalilaisessa perheessä

Lampaan teurastaminen hoidettiin etupihalla

Viime keskiviikkona 16.10. vietettiin muslimien tärkeintä juhlaa tabaskia. Osa juhli jo tiistaina, mutta suurin osa senegalilaisista vasta keskiviikkona. Minut oli kutsuttu yhteen jos toiseenkin perheseen, mutta halusin pysyä yhdessä paikassa koko päivän. Olin nimittäin ensimmäisessä kunnon kuumetaudissa juuri ennen juhlaa, mutta onneksi kyse ei ollut malariasta, ja kuume laski ennen keskiviikkoa. Taudin aiheuttaja jäi mysteeriksi, ja jätin myös lääkärin minulle arpomat antibiootit syömättä.

Miss valmistaa maksan seuraksi marinoitua sipulia

Vietin ensimmäisen tabaskini kaverini Foxin perheen luona. Hän tuli hakemaan minut kahdeksan jälkeen, joten pääsin näkemään juhlan valmistelua aamusta alkaen. Lammas oli vielä etupihalla elävänä, mutta sipulien, valkosipulien, porkkanoiden ja muiden juuresten kuoriminen ja pilkkominen oli täydessä vauhdissa. Osa perheestä asuu ulkomailla ja paikalla oli tällä kertaa kaverini äiti, sisko ja eno perheineen. Myös liuta muita sukulaisia kävi pistäytymässä päivän aikana. 

Vietimme päivää lähinnä musiikkia kuunnellen ja jutellen, kun perheen naiset valmistelivat ateriaa. Minun ei annettua osallistua ruoanlaittoon, koska olin heidän vieraanaan. Onneksi vein sentään mukanani kassillisen hedelmiä jälkiruoaksi. Juhla-ateria syötiin vasta viiden aikaan, mutta sitä ennen aamulla oli jo syöty isot annokset eraanlaista puuroa, lakh, paksulla vaniljaisella maitokastikkeella ja iltapäivällä grillattua maksaa marinoitujen sipulien kanssa. Itse juhlapöydässä tarjolla oli tietysti lammasta, ranskalaisia, erilaisia salaatteja, kananmunaa, papuja, sipulikastiketta, majoneesia ja tietenkin perinteisiä kotona valmistettuja nektareja esimerkiksi bissapista ja inkivääristä. Ruoan jälkeen huilailtiin vähän lisää hedelmiä syöden ja teetä juoden.

Perinteiset tabaski-asut

Illan suussa vaihdettiin sitten juhlavaatteet päälle. Minun asuni oli lainassa tutulta perheeltä, koska räätälit olivat kiireisiä, enkä olisi ehtinyt saada mieleistäni asua juhlaan mennessä. En tiedä, onko juhlamekolle uudelleen käyttöäkään, joten siinä mielessä lainaaminen oli myös ekologista. Kuten perinteeseen kuuluu, illalla naapurit ja ystävät lähtevät kyläilemään ja pyytävät toisiltaan anteeksi huonoja tekoja ja puheita kuluneelta vuodelta. Kaikki sanoivat siis wolofiksi toisilleen dèwèneti balma akh. Lähdimme kaverini kanssa kortteliin, jossa hän on kasvanut ja jossa edelleen suuri osa hänen kavereistaan asuu. Ilta vaihtuikin lopulta aamuyöksi ulkona istuskellessa ja taas kerran teetä keitellessä. 

Torstaina kaupunki oli hiljainen, eikä juuri kukaan ei mennyt töihin, vaikka pyhää ei virallisesti vietettykään. Kotitalolle palasi hiljalleen porukkaa, ja illalla lähdimme syömään tuttavaperheen luo itäpuolelle kaupunkia. Juhlan jälkeen voin vain todeta, ettei senegalilaisten terangalle eli vieraanvaraisuudelle mikään vedä vertoja!