Vastaanotto leirille on ollut hyvin ystävällinen ja lasten keskellä olo on kuin julkkiksella kun kaikki haluavat kätellä ja kyselevät vointia. Ensimmäiset sanat wolofia on jo opittu; otsikossa kysytään kuulumisia ja vastataan ”Hyvää, kiitos”. Kieltä kuulee ympärillä koko ajan ja sitä myös puhutaan meille, joten olemme jo kehittäneet hymylihaksiamme ja harjoitelleet ”en valitettavasti tiedä mitä sanot” –ilmeitä.
Tulvaleirillä majoittuu noin 500 vähäosaista senegalilaislasta paossa tulvilta. He eivät siis ole partiolaisia, vaan leireilemään on yhteistyössä viranomaisten kanssa valittu kaikkein vähäosaisimmat lapset. Ensi töiksi saavuttuamme teimme kierroksen neljässä eri alaleirissä, joissa oli meneillään kädentaitoaktiviteetteja sekä keskusteluryhmiä. Illalla saimme ensi maistiaisia afrikkalaisesta rummutuksesta ja tanssista kun jokainen alaleiri pääsi esiintymään ja hämmästelimme miten lasten ja nuorten jalat kävivät uskomattoman tiuhaan nopeatempoisen rummutuksen tahtiin.
 |
| Leiriläiset opettelevat valmistamaan koruja simpukoista ja narusta |
Olemme jo tavanneet paljon EEDS:n aktiiveja, joista moni on aktiivisesti osallisena myös Woomalissa. Monet tuntevat jo useampia suomalaisia ja kyselevät Suomen kuulumisia. Tänään puhuimme lyhyesti EEDS:n talousvastaava Mody Ndiayen kanssa ja hän pyysi meitä auttamaan tulvaleirin kuvaamisessa, joten luvassa on ainakin osallistumista aktiviteetteihin ja leiriviestintään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti