keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Viikonloppu osa 1: keskustelua mm. seksuaalikasvatuksesta

Rufisquen partiolaisten talolla oli torstaista sunnuntaihin tavallista enemmän elämää, sillä täällä järjestettiin seminaari partion Nuorten ohjelmasta (Programme des Jeunes). Myös minut kutsuttiin mukaan, ja samalla pääsin sisälle järjestön hallinnolliseen ja rakenteelliseen puoleen. Tarkoituksena oli laatia ehdotus ohjelman päivittämiseksi, sillä se on viimeksi ajantasaistettu vuonna 1998. Muutoksia kaivataan, koska käsitys nuoruuden ja lapsuuden rajoista on muuttunut, eivätkä partion ikäkaudet ole pysyneet tässä muutoksessa mukana. Seminaarissa syylliseksi nostettiin mediat, joiden kautta kaikki erilaiset mallit ja mielikuvat leviävät nopeasti. Samasta syystä maassa ei kuulemma ole enää tabuja(!!!). Luullakseni kehitys on ollut samansuuntaista muuallakin kuin Senegalissa. Suomessakin puhutaan siitä, kuinka lapset eivät ole lapsia yhtä kauan kuin aiemmin, ja siitä kuinka nuoret aikuistuvat yhä aikaisemmin. Tämä asettaa haasteita pohdittaessa, millaisia tavoitteita kullekin ikäryhmälle tulisi asettaa. 

Yhtenä mielenkiintoisena yksityiskohtana käydyistä keskusteluista nousi esiin nuoruuden määrittely Senegalissa ja Afrikassa ylipäätään verrattuna Eurooppaan. Meillä nuoruuden katsotaan päättyvän viimeistään 30-vuotiaana, kun taas Senegalissa ylärajana pidetään jopa 35 ikävuotta. Tällaiset erot eri maiden järjestelmissä aiheuttavat toisinaan haasteita kansainvälisissä partiotapahtumissa kuten leireillä. Täällä kaiken lisäksi partiolaisina mukana saattaa roikkua suurikin joukko "nuoria", jotka ovat jopa yli 40-vuotiaita. Kyse kun on nuorisojärjestöstä. Partiolaiset ovat kasvaneet niin kiinni toimintaan, etteivät halua lopettaa. Mukana voisi toki olla muutenkin kuin nuorten ohjelmassa, mutta toistaiseksi asiaan ei ole puututtu voimakkaasti. 
Tapasin mm. Mboron koordinattori Mansour Demen (kuva Sadikh Ndoye)
Todistettavasti mukana seminaarissa (kuva Sadikh Ndoye)

Seminaarissa siis laadittiin ehdotus ohjelman uudistamiseksi. Tätä varten työskentelimme ryhmissä, joista kukin vastasi yhdestä ikäkaudesta. Työskentelin itse punaisten ryhmässä, joka on ikäkausista vanhin, 18-25+ -vuotiaat. Erityisesti väänsimme kättä yhdestä osa-alueesta. Osan mielestä muotoilu, jonka mukaan tavoitteena on kunnioittaa ja hyväksyä oma ja muiden seksuaalisuus, voidaan ymmärtää kannustuksena hyväksyä esimerkiksi homoseksuaalisuus, joka on täällä rikos. Siksi he eivät halunneet käyttää sanaa seksuaalisuus ollenkaan. Emme päässeet ryhmän sisällä yksimielisyyteen muotoilusta, enkä ollut paikalla kuulemassa kiivasta keskustelua, jonka kyseinen kohta nostatti, koska lähdimme illalla pitämään Woomal-videoprojisointia nuorten leirille La Somoneen. Tästä on luvassa erillinen postaus huomenna. Minulle kerrottiin, etten ollut yksin puolustamassa muotoilun säilyttämistä, mutta suurimman osan mielestä se ei ollut sopiva kyseisessä kontekstissa, joten se korvattiin sanalla persoonallisuus. Onhan se aikalailla sama asia, joten ongelma ratkaistu, hieno homma! Sentään aiheesta keskusteltiin tai jopa väiteltiin, eikä vain muutettu muotoilua kaikessa hiljaisuudessa, kuten osa ryhmästäni toivoi ja puhui itsekin kuiskaten.

Suomen Partiolaisten systeemiin verrattaessa tämä vastannee kasvatustavoitteita. Ikäkaudet eivät mene ihan yksi yhteen, mutta molemmissa maissa seksuaaliskasvatukseen liittyviä tavoitteita on n. 12-vuotiaista alkaen. Seksuualisesta suuntautumisesta ei puhuta suoranaisesti Senegalin Partiolaisten (EEDS) Nuorten ohjelmassa, eikä Suomen Partiolaisten kasvatustavoitteissa. Kuitenkin esimerkiksi Suomen Partiolaisten Yhteiskunnallisen toiminnan linjauksissa todetaan seuraavaa: "Haluamme, että lapset ja nuoret kasvavat yhteiskunnassa, jossa jokaista kohdellaan tasa-arvoisesti sukupuolestaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan tai alkuperästään riippumatta." Myös Partioneuvoston hyväksymällä Monimuotoisuuslinjauksella tavoitellaan monimuotoisuuden ja avoimuuden toteutumista. Se määrittelee monimuotoisuuden sekä toiminnallisena monimuotoisuutena, joka huomioi yksilöiden erilaiset tarpeet, että yksilöllisenä monimuotoisuutena partion jäsenistössä todeten, että "olemme monimuotoisia iän, sukupuolen, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon ja vakaumuksen, mielipiteiden, vammojen, terveydentilan, seksuaalisen suuntautumisen ja monien muiden syiden kautta." Senegalin partiolaisilla ei siis ainakaan toistaiseksi ole vastaavia linjauksia, joissa pyrkimys tasa-arvoon tarkoittaa myös seksuaalivähemmistöjen tasa-arvon tunnustamista ja siihen pyrkimistä niin partiotoiminnassa kuin laajemmin yhteiskunnassa.

Seminaari saatiin päätökseen sunnuntaina iltapäivällä. Ennen lähtöä osallistujista otettiin yhteiskuva, syötiin hyvin ja laulettiin lähtölaulut. Itse olin hyvillä mielin uusista tuttavuuksista ja käydyistä keskusteluista. Olen itsekin täällä oppimassa sekä omasta että paikallisesta kulttuurista.
Bongaa kuvasta Rufisquen ja Mboron koordinaattorit Sadikh Ndoye ja Mansour Deme, ohjelmavastaava Abdou Toure ja kumppanuusvastaava Mbakhane Diop



2 kommenttia:

  1. Harmi, että osallistujakunta vaikuttaa kovin miesvaltaiselta! Puhuitteko mitään naisten osallistumisesta tai naisjohtajuudesta?

    VastaaPoista
  2. Ei puhuttu, mutta osallistujien joukossa oli alun perin naisia. Porukkaa jä vaan melkein parikyt henkeä saapumatta. Niin ja mun lisäks mukana oli siis yksi nainen.

    VastaaPoista