Täällä Rufisquessa kuten monessa muussakin kaupungissa jäteongelma on
valtava. Roskia on katujen varsilla, viemäreissä, rannalla, meressä,
puissa ja naapurin lampaatkin mussuttavat millon mitäkin roskia.
Jätehuolto toimii puutteellisesti tai ihmiset eivät hyödynnä sitä.
Rufisquen hankalahkon infrastruktuurin vuoksi jäteautoilla ei ole kaikkiin
kortteleihin helppoa pääsyä. Asukkaat taas eivät jaksa lähteä kovin
kauas kotoaan tyhjentämään roskiksia. Eipä Suomessakaan tarvitse
kotiovelta montaa askelta ottaa, jotta pääsee roskiksille. Jäteautojen
kuljettajille maksetaan täällä jätteistä painon mukaan. Vaikka autoilla
on tietyt sovitut reitit, joita kuljettajien pitäisi noudattaa,
saattavat he hakea auton täyteen jätettä "jostain" ja palata
tyhjentämään ne Mbeubeussiin kaatopaikalle Dakariin. Näin kauimpana
sijaitsevat alueet kärsivät tilanteesta, kun heidän roskiksiaan
tyhjennetään harvemmin. Tämä taas saa ihmiset kippaamaan jätteitä mereen
tai kadulle. Joissakin kortteleissa asukkaat ovat valittaneet
kaupungille, kun ovat huomanneet, ettei jäteautoa näy säännöllisesti, ja
tilanne on korjaantunut. Toisissa kortteleissa asukkaat eivät
kuitenkaan tee asialle mitään. Osassa taas asuu muualta tai
väliaikaisesti alueelle muuttaneita, joilla ei ole mukanaan perhettä,
eikä heillä ole siteitä kortteliin, joten heitä ei kiinnosta myöskään
lähiympäristönsä tila. Tilanne ei siis ole millään lailla
yksiselitteinen tai helppo ratkaista.
Jäteauto kiertää täällä kolme
kertaa viikossa ja kuljettaa roskat Mbeubeussin kaatopaikalle. Kyseisen
kaatopaikan ympäristö- ja terveysvaikutuksia on tutkittu, eivätkä
tulokset ole kovin mieltä ylentäviä (ks. esim. englanninkielinen
artikkeli aiheesta: Cabral, M. et. al. 2012).
Tärkeintä olisikin ensi kädessä vähentää jätteiden määrää. Kyselin
kollegalta, onko kaatopaikalle mahdollista päästä käymään, ja hän lupasi
viedä minut visiitille tällä viikolla.
Muovipussihan se siellä roikkuu puuta koristamassa |
Kaikilla ei myöskään ole tietoa jätteiden vaikutuksesta omaan
elinympäristöön ja terveyteen. Toisaalta elämän prioriteetit ovat täällä
myös erilaiset. Vapaaehtoinen, joka intoilee ympäristöasioista niin
töissä kuin niiden ulkopuolella, voi keskittyä esimerkiksi tähän
aiheeseen täysillä, toisin kuin ne paikalliset, jotka miettivät 15:n sisarruksen ja
vanhempien taloutta ja terveyttä omansa lisäksi. Muovijäte tukkii täällä helposti viemärit, mikä
aiheuttaa etenkin sadekaudella tulvia. Seisova vesi niin viemäreissä
kuin kaduilla lammikoissa on oiva lisääntymisalusta Anopheles-suvun
hyttysille,jotka levittävät malariaa. Malaria on täällä Senegalissa
endeeminen ja sitä esiintyy säännöllisesti ympäri vuoden. Tiesittekö,
että myös Suomessa on esiintynyt malariaa Oulun korkeudella saakka 1700-
ja 1800-luvuilla, jolloin vuosittain sairastui jopa kymmeniä tuhansia
suomalaisia? Viimeisin epidemia on Suomessa on ilmeisesti ollut vuosina
1944-1945, jolloin sairastuneita oli pari tuhatta.
Olemme jakaneet hiljattain viidelle
koululle roskiksia, jotka ensinnäkin täällä partiolaisten talolla
partiolaisten toimesta maalattiin ja koristeltiin Woomal- ja EEDS-teksteillä. Kun olemme vieneet
kouluille roskiksia, olemme yleensä ensin tavanneet koulun johtajan,
jonka kanssa olemme puhuneet Woomal-hankkeesta. Partiolaisten talon
takana sijaitsevassa Mour Ndiay Mbenguen koulussa kävimme
keskustelemassa lasten kanssa jokaisessa luokassa erikseen jätehuollosta
ja roskaamisesta. Lapset pohtivat muun muassa, kuka koulussa roskaa, millaisia roskia pihalta ja luokista löytyy ja millaisia vaikutuksia jätteillä ylipäätään on ympäristöön. Koulussa sovittiin, että joka viikko yksi luokka on
vastuussa roskisten tyhjentämisestä. Lupasimme pistäytyä välillä katsomassa, miltä koulun roskatilanne näyttää.
Partiolaiset maalaustalkoissa. Taustalla Rufisquen paikalliskoordinaattori Sadikh, etualalla Ada ja Seydou (kuva Gorgui Nael) |
Valmiit hienot Woomal-roskikset lähdössä maailmalle |
Sadikh kyseli Mour Ndiay Mbenguen koulun oppilailta, millaisia roskia koulun pihalta löytyy. Neljä reipasta apuria esittelemässä löydöksiään Woomal-roskiksen vieressä. |
Kuvat Hanna Airaksinen, ellei toisin mainittu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti