Ndox (=vesi) ja yöllinen välikohtaus

En ole voinut välttyä jälleen uuden wolofinkielisen sanan oppimiselta. Osa Dakaria, Rufisque ja monet muut lähialueet kärsivät harvinaisen laajan viidettä päivää jatkuvan vesikatkon seurauksista. Putkirikko on lähellä lähdettä, joka on täältä yli 100 km päässä. Korjaajat ovat työskennelleet viikonlopunkin, mutta tilanne jatkuu toistaiseksi ennallaan. Päivälämpötilat huitelevat reilusti yli +30 asteessa ja yölämpötilat vain vähän alle sen, joten vettä tarvitaan päivittäin paitsi ruoanlaittoon, juomiseen, myös peseytymiseen. Täkäläiset ovat tarkkoja puhtaudesta ja hygieniasta, eivätkä istuudu ruokailemaan pesemättä vähintään käsiään. Myös muslimien moniin päivittäisiin rukoushetkiin valmistaudutaan peseytymällä. Teetä juodaan välillä viisikin kertaa päivässä, ja paitsi itse teehen, myös kuppien huuhteluun teehetkien välillä ja toisinaan myös niiden aikana tarvitaan vettä, jotta kolme kuppia voidaan kierrättää kymmenenkin juojan huulilta toisille. Vessa tarkoittaa yleensä reikää lattiassa, johon kaadetaan tarpeiden tekemisen jälkeen vettä saavista. Myöskän vessapaperia ei ole vaan sen sijaan läträtään vedellä. Kun vettä ei tule putkista, eikä taivaalta, joudutaan sitä ostamaan muovipulloissa tai -pusseissa. (Kuulin juuri, että pullovesi on lopussa täällä Rufisquessa, koska ihmiset ovat ostaneet sitä katkon vuoksi moninkertaiset määrät.) Muovijätettä on joka paikassa ja se jää maahan tietenkin maatumatta, minkä vuoksi maaperä ei ime sadevettä normaaliin tapaan, ja laajat alueet tulvivat syksyisin juuri näihin aikoihin. Lätäköt taas ovat malariahyttysten lisääntymispaikkoja. Suomalaisille usein melko itsestäänselvä perustarve saa täällä aivan uusia merkityksiä.

Viime yönä minua piti hereillä paitsi ovesta erehtynyt uusi naapuri (tästä lisää vesipohdiskelun päätteeksi), aamu viideltä kaikuvat rukoukset, myös minulle ensimmäinen paikallinen ukkosmyrsky ja paljon odotettu sade. Kaikki mahdolliset tyhjät kipot ja kupit kannettiin pihalle, ja sadevettä saatiin talteen kymmeniä litroja. Yöunet jäivät muutamaan tuntiin, mutta kunnon peseytyminen kolmen päivän suihkuttoman elämän jälkeen sai lyhyet yöunet unohtumaan. Ilma on muuttunut huomattavasti siedettävämmäksi. Vessat ja suihkut saatiin pestyä. Samoin likaiset pyykit ja tiskit. Pihan kasvit saivat vettä. Portista ulos astuttaessa alkaa kuitenkin lätäköiden väistely, sillä tämäkin alle puoli päivää kestänyt sade on saanut kadut tulvimaan. Pitäisikö vettä siis toivoa enemmän taivaalta vai putkista?

Sitten takaisin viime yöhön. Heräsin puoli kolmelta siihen, kun joku yritti avata huoneeni oven, ja ainoat sanat jotka erotin miesäänen sanovan olivat "c'est elle" (=se on hän, naine)n, jolloin luulin että kaupungin ainoaa toubabia eli valkoihoista tultiin ryöstämään. Kuin lopun hetket käsillä makasin vielä vähän enemmän hiessä (luulen, että hikoilumaksimi on toistaiseksi saavutettu) liikkumatta ja mietin, miksi en ollut ottanut linkkuveistä viereeni vaan jättänyt johonkin rinkan pohjalle. Siinä hikoilessani toivoin kummasti myös, että minulla olisi ollut mitä tahansa muitakin vaatteita päällä pikkuhousujen lisäksi, sillä ryöstäjiä vastassa olisi puolialaston toubab. Kun askeleet oven takaa loittonivat, uhmasin hyttysarmeijaa ja uskalsin nousta sängystä kaivamaan läppärin esiin. Lähetin tietenkin Suomen päähän tilannekatsauksen tapahtuneesta. Sieltähän se apu nopeasti olisikin saapunut. En löytänyt linkkaria pimeässä, enkä uskaltanut sytyttää valoja, koska näin mielessäni ryöstäjät kiipeämässä kohti ikkunaani seinää pitkin. Vessareissu ei myöskään tullut kuuloonkaan, ja siellä vastassa olisivat olleet myös torakat. Tunnin päästä kuulin tutun naapurin tulevan kotiin ja nukahdin jonkinlaiseen uneen, josta kuitenkin heräilin pieniinkin kolahduksiin. Aamulla naapuri kyseli, kuinka nukuin ja tietenkin tyynen rauhallisesti selitin, että ihan hyvin ei tässä mitään rauha sielussa ihanaa saada vettä, mitä nyt joku yritti tunkeutua mun huoneeseen (pelottiko, no ei ei oikeestaan ei). Selvisi, että uudet yöllä saapuneet asukkaat eivät olleet tienneet, missä huoneessa heidän oli tarkoitus majoittua. Näin helposti toubab saadaan pois tolaltaan.

Jo viisi päivää Senegalissa on opettanut kaikenlaista. Huomista ja alkavaa viikkoa odotetaan veden toivossa. Naapurini Demba on luvannut lähteä oppaaksi ensimmäiselle matkalle  Rufisquesta Dakariin. Tähän sisältyy myös diili siitä, että keskiviikkoon mennessä osaan valmistaa senegalilaista teetä. Jos tee on juomakelpoista, pääsen lisäksi opettelemaan djemben soittoa. Rankka viikko edessä! (Julkaisen tämän Dakarin toimistolta, joten perillä ollaan!)