perjantai 20. syyskuuta 2013

Tulvaleiri Guediawayessa

Olen viettänyt kaksi edellistä päivää Guediawayen lähiössä, joka sijaitsee jossain Dakarin ja Rufisquen välillä. Senegalin partiolaiset ovat jälleen järjestäneet köyhien lähiöperheiden lapsille leirejä, sillä heidän kotinsa ovat tulvavesien vallassa. Lapset pääsevät kymmeneksi päiväksi kuiviin olosuhteisiin, he saavat vettä ja ruokaa ja oppivat partioaktiviteettien kautta monia hyödyllisiä taitoja mm. terveyteen ja ympäristönsuojeluun liittyen. Lapset ovat virallisesti  6-17 -vuotiaita, mutta mielestäni mukana on nuorempiakin. Tällä leirillä heitä on n. 300, joten järjestäjillä on aikamoinen vastuu hoidettavanaan. Osalle järjestäjistä leiri on jo kolmas peräkkäin, eivätkä he ole käyneet välillä edes kotonaan. He laittavatkin itsensä sataprosenttisesti likoon lasten hyväksi. Vaikka kyse on partion organisoimasta leiristä, lapset eivät ole partiolaisia. Tämä onkin monelle lapselle ja perheelle ensimmäinen kosketus partioon ja moni liittyy jäseneksi leirin jälkeen.

Paikalliset partiolaiset ovat työskennelleet usean päivän ajan, jotta lapset pystyttiin ottamaan vastaan keskiviikkona. Ohjelmassa oli lähinnä käytännön asioiden opettelua, ryhmäytymistä ja avajaisseremonia. Lapset on jaettu ryhmiin (sous camp) ikäluokittain ja jokainen ryhmä on valinut itselleen nimen ja tunnushuudon. Osalle lapsista vanhemmista eroaminen oli vaikeaa, mutta alkuillan seremoniassa tunnelma oli jo korkealla. Ohjelman suunnittelijan, myöskin Woomal 2 -hankkeessa toimivan Abdou Touren mukaan yhtenä periaatteena leirillä on, etteivät lapset ole hetkeäkään toimettomina. Levätä toki saa ja pienimmät ottavat päiväunia, mutta muuten heillä on oltava jotain järkevää tekemistä. Monien lähiöiden lasten arki kuluu kaduilla, mutta leirillä he ovat jatkuvassa valvonnassa ja oppivat samalla paljon uutta.

Leirin ensimmäisinä päivinä ohjelmassa on ollut esimerkiksi hampaiden ja käsien pesun opettelua, jalkapallon pelaamista, tietovisoja hygieniasta ja kädentaitojen harjoittamista. Varsinaisia Woomal-aktiviteetteja on luvassa ainakin lauantaina ja sunnuntaina Rufisquen uuden koordinaattorin Babacarin johdolla.

Leirillä olen tutustunut jälleen kymmeniin uusiin aurinkoisiin ihmisiin, joista kouralliseen vähän paremmin. Olen ollut mukana jakamassa tarvikkeita, kuten patjoja, hyttysverkkoja ja roskiksia. Lisäksi olen tallentanut leiritunnelmia kameralla. Toistaiseksi tämä tarpeellinen ja kätevä tietotekniikka ei kuitenkaan toimi kuvien siirtämisen kanssa kovin kätevästi. Lisäksi päiviin on kuulunut aktiviteetteihin tutustumista, muiden partiolaisten kanssa hengailua ja monenmoisia keskusteluja.

Leirille ja sieltä takaisin kulkeminen on ollut uuvuttavaa, sillä lähipäivien myrskyt ovat pitäneet tulvavedet kaduilla. Eilen otimme viimeisen bussin Guediwayesta kohti Rufisquea kahdeksan maissa, mutta muutaman mutaan juuttumisen, ruuhkien ja bussin hajoamisen jälkeen olimme perillä vasta yhdentoista jälkeen. Matkaa ei ole kilometreissä edes pariakymmentä. Perillä vastassa olivat kuitenkin kaikki tutut kasvot, ja tietysti muutamat uudet, minulle säästettyä ihanaa lämmintä ruokaa, teetä ja ilouutinen: vettä tulee taas putkista! Ylitin myös itseni ja menin suihkuun, vaikka torakat vilistivät lattialla.

Tänään selvisin omin neuvoin Dakariin toimistolle "comme une grande", kuin iso tyttö, kuten lähtiessä Rufisquesta talolta huudeltiin. Tänään matkaa hidastivat Rufisquessa tulvivat tiet, asfalttityöt ja ennen Dakaria kuorma-auto-onnettomuus. Joka kerta perille päästessä ehjänä olo on onnekas ja kiitollinen, vaikka olisin tunnin tai pari myöhässä.

1 kommentti: