Inchallah

Inchallah, jos luoja suo, lisätään täällä todella usein lauseen perään. Aluksi minua vaivasi se, että mitään ei sovita varmaksi. Asia tehdään, jos kaikki etenee suunnitelmien mukaan. Sittemmin olen päässyt enemmän sisälle tähän ilmaukseen, sillä se on todella toimiva (ja tarpeellinen) täällä. Suunnitelmat muuttuvat koko ajan, ja se ei välttämättä johdu henkilöstä itsestään vaan myös perhe ja muut muuttujat on otettava huomioon.

Meillä Outin ja Diorin (Woomal-koordinaattori) kanssa oli keskustelu tulvaleirin aikana meidän asettumispaikasta Senegalissa. Päätimme, että jäämme muiden vapaaehtoisten tavoin Mboroon, joka on rauhallinen pikkukylä lähes meren rannalla. Olimmekin Mborossa viisi päivää, kun lähdimme Dakariin viikonlopuksi. Suunnitelmissa oli muun muassa keskustella enemmän Diorin kanssa ja käydä EEDSin toimistolla. Tämä oli siis perjantaina 28.9, ja olen edelleen tällä "viikonloppureissulla Dakarissa"!

Piti mennä Mboroon viime viikolla, sitä edellisellä ja tälläkin viikolla, mutta suunnitelmat muuttuvat jatkuvasti. Piirsin muistivihkooni lokakuun kalenterin parempaa suunnittelua varten, ja se on täynnä sutattuja merkintöjä. Aluksi minun piti mennä Koldaan ja Outin Mboroon, Outi menikin Koldaan ja minä jäin Dakariin. Sitten minun piti mennä Mboroon, mutta koko ajan tulee tärkeitä tapaamisia ja muita asioita Dakarissa, joten olen edelleen täällä (samoin Outi tällä hetkellä). Olen oppinut jo sanomaan Mborosta soittaville kavereille heidän kyselyihinsä meidän paluusta, "la semaine prochaine inchallah".

Täällä tosiaan eletään hetkessä ja pitkän aikavälin suunnitelmia on turha tehdä. Paikkakuntavierailutkin on helpoin sopia samalla viikolla, jolloin muuttumisaste on luultavasti pienempi. Minun piti olla tällä viikolla ke-pe Niakharissa, mutta se siirtyikin pe-la. Huomenna menen siis Niakhariin, inchallah. Sieltä taas jatkan Mboroon noutamaan lisää tavaroita, sillä ne "viikonloppuretken tavarat" on vähän puutteelliset näin pitkään oleiluun. Sitten takaisin Dakariin, ja ensi viikolla on tabaski-juhla, siitä tulee postauksia myöhemmin.

Dakarissa minua on pitänyt kiireisenä lähinnä juhlaleirin valmistelut. Olen leirin johtoryhmässä sekä viestintävaliokunnassa, ja eilen minulle napsahti nakki vierailupäivän järjestämisestä. Siinä tärkeintä on sponsorinäkyvyys, sillä leiri järjestetään pääosin sponsorirahalla- senegalilaisilla lapsilla ja nuorilla ei ole vaaa maksaa kulut kattavaa leirimaksua.

Dakarissa työpäivät venyvät pitkäksi ruuhkaisen liikenteen vuoksi, 10 kilometrin työmatkaan menee helposti tunti tai enemmänkin. Lisäksi vapaaehtoistoiminnan takia monet kokoukset alkavat vasta iltapäivällä kuten Suomessakin. Työpäivä tosin alkaa toimistolla noin 10 aikaan, ei ihan aikaisin aamulla. Tykkään kuitenkin asua täällä 10 kilometrin päässä, Dakarin hyvällä alueella. Täällä on rauhallista ja partiojohtajatäti, jonka luona asun, on todella mukava. Täällä ei ole ehkä niin autenttisen senegalilaista, vaan yläluokkaista: meillä käy siivooja ja keittäjä-tiskaaja. Tämä on tietenkin vain mukava lisä pitkän työpäivän jälkeen. Ainoastaan nyrkkipyykki jää minulle, ja pitäisikin tästä alkaa pestä pyykkiä ennen Niakharin matkaa. Sitten lähden moikkaamaan Outia, joka on Dakarissa toisen partiolaisen luona.