Lähdin perjantaiaamuna aikaisin kohti Niakharia. Olin matkassa yksin ja mietin, mitä Niahkarissa olisikaan vastassa. Senegalilainen teranga yllätti taas täysin, Niakhar on pieni kylä ja minua kohdeltiin kuin kunniavierasta.
Puhuin myös vieraanvaraisuudesta (=teranga) paikallisten kanssa ja he sanoivat sen pohjautuvan islamiin. Islam on rauhan uskonto ja koraanissa sanotaan, että vieraalle pitää tarjota lepopaikka, ruokaa ja juomaa. Ruoan ja juoman on oltava samaa, mitä söisi tai joisi itsekin. Vierailimme myös Niakharin lähikylissä, jotka osallistuvat Woomal-hankkeeseen ja joka kylässä vastaanotto oli yhtä lämmin. Vieraalle tuotiin tuoli, teetä ja pian syötiinkin jo lounasta yhdessä. Niakharissa söinkin hyvin, sillä kohteliaisuussyistä söin lauantaina kaksi aamupalaa ja kumpanakin päivänä kaksi lounasta. Lisäksi halukkaita majoittaijia oli useampia, joten vaihdoin paikkaa, jotta pystyin kyläillä eri ihmisten luona.
Islamin uskonto muistuttaa myös, että naapuri on paras kaveri. Jos jotain sattuisi, naapurit kerkeävät ensimmäisenä apuun. Tämän takia naapuruussuhteita pitää vaalia ja pyytää heiltä anteeksi. Serereläisessä sananlaskussa todetaan "Bo mbin a xena a dox", joka tarkoittaa "talo on parempi palaneena". Sananlasku on saanut alkunsa siitä, kun talon palaessa muut kyläläiset rientävät apuun sammuttamaan sitä. Sen jälkeen kaikki tuovat rakennustarvikkeita ja osallistuvat talon uudelleen rakentamiseen, joten lopulta uusi talo saattaa olla jopa hienompi kuin palanut talo. Solidaarisuus elää siis vahvana Senegalissa.
Kameraa minulla ei ollut valitettavasti matkassa mukana. Niakharissa oli rauhallista, sillä matkat taitetaan pääosin hevoskärryillä ja mopoilla. Siellä tuoksui luonto ja tahti oli hitaampi kuin hektisessä Dakarissa. Viilenevässä illassa tähdet loistivat kirkkaina ja keskustelut paikallisten kanssa jatkuivat myöhään iltaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti